Restart my life//IN FINNISH

10.

Kuulen vaimeasti oven kolahtavan, mutta en millään haluaisin avata silmiäni. Tuntuu jotenkin, että ne ovat muuraantuneet kiinni. Lopulta availen niitä pikkuhiljaa ja ihan ensimmäisenä näen edessäni ikkunan. Joudun sulkemaan silmäni, kun ulkoa tuleva valo sokaisee silmäni.

Viimein saan silmäni kunnolla avattua ja katselen ympärilleni. Tiedän vaan, että en ole kotona. Ehkä tämä on se talo, jossa bileet pidettiin? Se on hyvin mahdollista. En nimittäin muista lähteneeni sieltä pois.

Nopeasti heitän peiton pois päältäni ja katson kehoani. Muistan sen kuinka joku oli riisumassa mekkoa päältäni, sitten kaikki pimenee. Minulla on alusvaatteet ja musta
t-paita. Mitään ei sitten varmaan tapahtunut. Kukaan ei ainakaan toivottavasti raiskannut minua.

Pomppaan seisomaan, kun kuulen askelien tulevan huoneeseen päin. En voi vetää edes peittoa suojaksi, kun jähmetyn paikalleni. Voin vaan seisoa ja katsoa ovelle. Lopulta se kahva menee alaspäin ja tunnen sykkeeni nousevan aivan hirveää vauhtia.

"Ollaanko täällä jo hereillä?" Kuulen tutun äänen ja huokaisen helpotuksesta. Serena hymyilee minulle lämpimästi ja minä juoksen halaamaan häntä. Minä ihan totta luulin, että päädyin jonnekin puutteessa olevan papan luo.

"Sinäkö minut sieltä tänne raahasit?" Kysyn ja vetäydyn kauemmaksi.

"En minä." Serena sanoo ja samalla Ryan kävelee huoneeseen. Hänellä on kädessään vesilasi ja ilmeisesti särkylääke. Minä rupean välittömästi puremaan huultani ja haluaisin huutaa turhautuneena. Onko tämä jo kolmas kerta, kun Ryan pelastaa minut?

"Minä näin kuinka sinä oksensit, joten tulin perässäsi. Soitin Ryanin hakemaan ja hän luovutti t-paitansa sinulle. Sen jälkeen hän kantoi sinut ritallisesti autoon ja niin päädyimme tänne." Serena selittää ja minä tunne punehtuvani. Tämä on niin noloa. Olen ollut niin kännissä, että minut on jouduttu kantamaan. Eikä minun kantanani ollut kuka tahansa. Hän oli Ryan.

"Sinä varmasti tarvitset tätä." Ryan sanoo ja tarjoaa minulle särkylääkettä. Minä kumminkin pudistan hänelle päätäni.

"Ei minulla särje päätä."

"Helvetin onnekas", hän sanoo ja kääntyy ympäri. Hän jättää meidät kahdestaan huoneeseen ja Serena nauraa veljensä käytökselle.

"Hän on aina niin kade, jos jollakin ei ole hirveää krapulaa. Ryanilla on tosiaan varmaan maailman hirvein krapula ja sinulla ei näytä olevan oikeastaan ollenkaan."

"Vähän väsyttää ja ehkä heikottaa."

"Joo. Minulla on tuo sama." Serena sanoo ja katsoo huoneen ikkunasta ulos.

"Olemmeko me sinun luona?" Kysyn ja Serena kääntää katseensa minuun. Hän pudistaa hellästi päätään ja menee sängylle istumaan.

"Tämä on Ryanin astuno. Hän luovutti sänkynsä sinulle, joten me ahtauduttiin olohuoneeseen." Serena kertoo ja minua rupeaa koko ajan nolottamaan yhä enemmän. Minä olen jopa vienyt hänen sänkynsä. "Haluatko kumminkin jäädä vielä tänne? Ryan heittää minut vasta illalla kotiin, joten seura todella seuraisi."

"Kai minä voin", vastaan ja yritän olla mahdollisimman positiivinen. Serena vaikuttaa mukavalta ja olen varma, että meistä voisi tulla kaverit. En kyllä toisaalta halua viettää päivääni erään paviaanin seurassa.

"Hyvä. Mennään ihan ensimmäiseksi tilaamaan pitsaa ja sen jälkeen valitaan jokin leffa." Serena sanoo ja vetää minut huoneesta pois.

Tästä voi tulla pitkä päivä.

****

Nojaan Serenan olkapäätä vasten ja katselen telkkarissa pyörivää leffaa. Minulla kävi sen verran huono tuuri, että molemmat sattuvat tykkäämään kauhusta. Joudun siis katsomaan jotain kauhuleffaa kuset housussa. Bella kumminkin istuu sylissäni ja tykkää oikein paljon, kun rapsutan häntä. Voi luoja sentään, että on söpö koira.