"Noah?" Kysyn, vaikka tiedän tasantarkkaan, että kuka takanani on. Olen täysin paniikissa. Noahin ei pitäisi vielä olla täällä. Hänen pitäisi olla vielä viikko Afrikassa ja minulla pitäisi olla vielä viikko aikaa miettiä. Näemmä aikaa ei ole ja en tiedä mitä tehdä.
Noah irrottaa kädet ympäriltäni, että pääsen kääntymään ympäri ja siinä hän seisoo. Täysin sama Noah kuin reilut kolme viikkoa sitten. Hän on tosin hieman ruskettunut ja näyttää todella iloiselta.
"Olet näemmä saanut postikorttini", hän sanoo ja osoittaa kättäni. Minä nyökkään hämmentyneenä ja työnnän sen sitten lokerooni. Pamautan lokeron oven kiinni ja en voi edelleenkään estää hänmennystä kasvoillani.
"Minäpä sain sinut sanattomaksi." Noah sanoo ja naurahtaa hiukan hermostuneesti. Minä nyökkään vaan ja Noah vetää minut haliin. Lasken pääni hänen olkapäälleen ja näen kuinka Ryan kääntyy käytävälle. Nähdessään minut hän pysähtyy ja välillemme laskeutuu katsekontakti. Hän näkee varmasti hämmentyneen ilmeeni, koska kohottaa kulmiaan.
Siirrän katseeni lattiaan ja pian Noah vetäytyy halista pois. Hän nauraa ilmeelläni ja samalla huomaan Ryanin poistuvan käytävältä.
"Mennäänkö syömään? Siellä on kuulema pitsaa ja minulla on oikeasti ihan hirveä nälkä." Noah sanoo ja hieroo mahaansa.
"Mennään vaan", vastaan ja lähdemme kävelemään ruokalaan päin. En vieläkään voi uskoa, että Noah todella on jo palanut. "Saanko kysyä, että miksi jo palasit?"
"Olisitko halunnut että oisin jäänyt sinne vielä?" Noah kysyy ja pudistan nopeasti päätäni. "Palasin koska ajattelin, että voisin jo tulla takaisin. Voimme mennä treffeille jo tänä viikonloppuna."
"Niin", vastaan hiukan haikeana, mutta Noah ei näytä tajuavan sitä. Hän vaan hymyilee ja kävelee nopeaa tahtia eteenpäin. Saavumme lopulta ruokalaan ja Noah hakee itselleen pitsaa. Minä tiedän, että ystäväni ovat ottaneet minulle, joten kävelen vaan Noahin vieressä.
"Voiko tulla teidän pöytään syömään?" Noah kysyy ja minä nyökkään. Lähdemme kävelemään meidän pöytää päin ja ystäväni nostavat katseensa meihin. Minä yritän parhaani mukaan vältellä heidän katsekontaktia, joka oikeastaan onnistuu aika hyvin.
"Mehän nähtiin jo." Noah sanoo ja kastoo Summeria. Minä käännyn katsomaan ystävääni, joka kohauttaa olkiaan.
"Minähän soitin sinulle. Luulin, että olit ruokalassa, mutta et ollut. Sitten yritin soittaa, mutta et kuunnellut loppuun." Summer sanoo ja minä kiroan itseni hetken aikaan. Olisi pitänyt kuunnella.
"Sinä oikeasti läähätit. Näytit varmasti hikiseltä sialta."
"Niin hän näytti." Jeremy sanoo nauraen ja Summer tökkää häntä kylkeen.
"Kiva, että olet takaisin." Summer sanoo ja osoittaa sanansa Noahille. Noah hymyilee hänelle ja Summer antaa minulle pitsaa. Minä työnnän sitä suuhuni, mutta aivan pian ne lentävät takaisin tarjottimelleni.
"Hyvä, että tulit takaisin. Lähdettyäsi Eden on saanut hirveästi piiskaa Ryanilta."
Summer katsoo huvittuneena tarjottimellani olevaa pitsaa ja Noah näyttää hämmentyneeltä. Jeremy ei näytä edes huomaavan, koska hänen naamansa on kiinni puhelimessa.
"Mitä? Siis kuka Ryan?"
"Hän on meidän ryhmänohjaaja. Kyllähän sinä hänet muistat. Anton palkkasi hänet vielä avuksi tiimiin." Summer sanoi ja katson häntä varoittavasti. Hän ei saa ruveta nyt keskustelemaan Noahin kanssa Ryanista. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
YOU ARE READING
Restart my life//IN FINNISH
RomanceEden Jacobs on 17-vuotias tyttö, joka aloittaa lukiossa toisen vuotensa. Eden on energinen ja hieman ujo tyttö. Hän erosi poiksystävästään juuri ennen kesälomaa - tai poikaystävä oikeastaan jätti hänet. Edenillä on kumminkin rakastava perhe ja kaver...