Restart my life//IN FINNISH

12.

Tuntuu kuin olisin aivan jossain muussa maailmassa. Ei yhtään mitään tai ketään. Tuntuu, että en edes tiedosta tätä kaikkea. Ketä minä oikein suutelen ja miksi? Toisaalta en halua edes ajatella sitä nyt. En halua vaivata päätäni tuollaisilla ajatuksilla juuri nyt.

Tunnen Ryanin irrotavan huulet huuliltani ja olen jo avaamassa silmiäni, mutta tunnen hänen huulensa sitten leuallani. Siitä sitten kaulalleni ja hän suutelee sitä kerran, kun oveen sitten koputetaan.

Työnnän Ryanin heti kauemmaksi ja pian ovi aukeaa. Rehtori astelee sisään ja näyttää hämmentyneeltä, kun hän näkee minut. Minä puolestani yritän näyttää vähemmän syylliseltä. Oikeasti olen aivan paniikissa.

"Eden. Mitäs sinä vielä täällä teet?"

"Minä pidin Edenille tukiopetusta. Hän oli juuri lähdössä." Ryan sanoo ja vaikuttaa täysin normaalilta. Minä puolestani lähes tärisen. Nyökkään päätäni vaan hiukan rehtorille ja astelen luokasta ulos. Luoja sentään. Mitä tuo oikein oli? Yritän tasata hengitykseni luokan ulkopuolella ja lopulta lähden kävelemään rakennuksesta pois.

Istahdan autoni penkille ja heitän laukun apukuskin paikalle. Tuijotan tuulilasin läpi koulua ja yritän edelleen käydä päässäni tuota. Kurtistan kulmiani, enkä ole uskoa omia ajatuksiani.

Lopulta kaivan puhelimen taskustani ja etsin Summerin numeron. Hänelle tästä nyt ei kannata kertoa, mutta hän kyllä osaa oikeasti antaa tarvittaessa hyvät neuvot. En tiedä pitäiskö minun kertoa hänelle.

"Moro." Kuuluu pian puhelimen toisesta päästä ja hetkeksi jään vaan aukomaan suutani. En oikeasti tiedä edes mitä sanoa. Enhän minä tässä puhelimessa voi ruveta avautumaan. "Eden?"

"Voisitko tulla meille ja tuoda suklaata?" Kysyn lopulta huokaisten.

"Jokin taitaa olla vinossa? Minä tulen heti." Summer sanoo ja pian puhelin rupeaa piipittämään. Vien sen hitaasti pois korvaltani ja lasken sitten vieressä olevalle penkille.

Olisikohan minun sittenkään pitänyt antaa hänen olettaa, että kaikki on aivan hyvin. Summer välittää oikeasti läheisistään, joka tarkoittaa, että hän tulee niin nopeasti kuin vaan pääsee. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että hän ajaa kuin kaistapää.

Kerran ostarilla oli alet ja me oltiin Summerin mielestä myöhässä. Hän sitten ajoi ja se oli oikeasti varmaan elämäni pelottavin hetki. Hän tuuttaili torvea ja ajoi todella vaarallisesti. Sen jälkeen minulla on aina ollut kypärä päässä hänen kyydissään.

Hän ajaa jo noin holtittomasti alejen takia eli miten kovaa hän ajaa oikein läheisen vuoksi? En halua edes tietää. Hänellä on käynyt tuuria, että poliisit eivät koskaan ole saanut häntä tutkaan.

Havahdun kun näen liikettä silmäkulmassani. Ryan astelee rakennuksesta ulos ja minä etsin nopeasti avaimet laukustani. Starttaan auton ja häviän nopeasti paikalta.

En pystynyt katsomaan edes taakseni.

****

Makaan sängylläni kun ovikello soi. Kuulen äidin ilmeisesti menevän sinne ja pian kuulen Summerin äänen. Hän kuulostaa hiukan huolestuneelta, mutta äiti ei näytä kuulevan sitä, koska juttelee iloisesti parhaalle ystävälleni.

Pian huoneeni ovi avautuu ja Summer astelee sisään valkosuklaalevyn kanssa. Minä nousen istumaan ja Summer heittää sen minulle. Hän tulee istumaan viereeni ja tutkailee minua katseellaan.

"Mitä on tapahtunut? Ei kai isällesi tai Charlesille ole tapahtunut mitään?" Summer kysyy ja minä naurahdan hänelle.

"Ei. Minä tein vaan jotain typerää", soperran ja avaan levyn. Summer kurtistaa kulmiaan ja siirtyy tarkkailemaan minua. Hän siristää jopa silmiään ja odotan hänen sanovan jotain.