Restart my life//IN FINNISH

14.

Kuolema.

Asia joka tulee tapahtumaan jokaiselle, mutta en ajatellut sen tapahtuvan näin nopeasti. En ajatellut, että tulen kuolemaan näin. Sisarusteni ympärillä ja he todellakin edistävät tätä minun hidasta kuolemaani. Olen oikeasti todella väsynyt, mutta en voi mennä nukkumaan. Joudun vahtimaan näitä ipanoita.

Kello on puoli kaksitoista ja äiti ja isä lähti joskus kymmenen aikoihin. Olen siis ollut heidän kanssaan puolitoista tuntia ja olen jo ihan kuollut. En tiedä, että miten tulen kestämään heitä koko päivän. En oikeasti vaan pysty siihen. Se on minulle ihan liikaa.

"Eden! Meillä on nälkä!" Toinen veljistäni huutaa ja minä nousen sohvalta ylös. Kävelen keittiöön ja nappaan jääkaapista heille vaan vanukkaat. Laitan hiukan myöhemmin ruokaa.

"Minä haluan jäätelöä!" Axel huutaa ja heittää vanukkaan seinään. Se sattui olemaan auki ja koko seinä on vanukkaassa. En oikeasti ymmärrä, että mikä heillä on minua vastaan. Heidän pitää aina kapinoida.

"Sinä et saa jäätelöä. Nyt sinä saat siivota tuon", sanon ja osoitan seinää. Axel pudistaa päätään ja kääntyy katsomaan veljeään. Blaine avaa vanukkaan ja heittää sen myös seinään.

Minä rupean oikeasti kohta itkemään.

"Voi jumalauta! Te saatte nyt-", aloitan huutamisen ja samalla ovikello soi. Veljeni virnistävät toisilleen ja huomaavat tilaisuuden tulleen. He livistivät keittiöstä olohuoneeseen ja minä lähden ovelle.

Avaan oven ja huomaan rennosti pukeutuneen Ryanin sen takana. Tämähän tästä vielä puuttui. Tämä ei voi muuttua yhtään pahemmaksi. Juuri samalla hetkellä kuulen kovan paukkeen yläkerrasta ja pian pikkusiskoni itkun.

Olin väärässä. Tämä voi todellakin pahentua.

Vilkaisen nopeasti Ryania ja sitten lähden nopeasti yläkertaan. Juoksen Rosen huoneeseen ja huomaan hänen pitävän jalkaansa.

"Mitä tapahtui?" Kysyn ja huomaan heti lattialla kaatuneen hyllykön.

"Yritin siirtää sitä ja se kaatui jalkani päälle." Rose sanoo itkien ja juoksen halaamaan pikkusiskoani. Istun siinä sen aikaa, että hänen itkunsa loppuu ja katson sitten hänen varpaitaan. En ole mikään lääkäri, mutta kyllä varmaan mustelma tulee.

"Mennään alakertaan. Laitetaan siihen jotain kylmää ja saat myös jäätelöä, okei?" Kysyn ja Rose nyökkää. Yksi syy antaa hänelle jäätelö on varmaan veljeni. Heitä ärsyttää se, josta saan hiukan mielihyvää.

Nostan pikkusiskoni syliin ja lähdemme alakertaan. Ulko-ovi on kiinni ja epäilen, että Ryan on lähtenyt. Huokaisen helpottuneena ja vien Rosen olohuoneeseen. Pikkuveljeni riehuvat siellä ja jätän heidät kokonaan huomioimatta.

Jätän Rosen sinne ja lähden keittiöön. Siellä minut yllättää varsin erikoinen näky. Ryan hinkkaa vanukasta seinästä ja minä kurtistan hieman kulmiani. Hetkeksi jään katsomaan hänen lihaksikkaita käsiä, mutta lopulta havahdun takaisin tähän todellisuuteen.

"Mitä ihmettä sinä teet?"

"Sinä näytät tarvitsevan apua. Ajattelin vaan auttaa." Ryan sanoo ja kuulen samalla Rosen huutavan. Huokaisten käyn hakemassa jonkun pussin pakastimesta ja suklaajäätelöä.

En huomioi ollenkaan Ryania, joka on edelleen maassa ja tuijottaa minua. Minä laitan kuppiin jäätelöä ja koukkaan kodinhoitohuoneen kautta hakemassa pyyhkeen. Laitan sen pussin ympärille ja lasken Rosen jalan päälle. Ojennan hänelle sitten jäätelöä ja jo veljeni tulevat siihen ympärille.

"Miksi Rose saa jäätelöä? Miksi me ei saada?" Veljeni valittavat ja minä selitän heille tilanteen. Yritän pitää hymyni kurissa, kun kävelen takaisi keittiöön. Nyt on Ryanin puhuttelun vuoro.