Pelastaja

[II] Sunnuntai

Aamulla Touko ei herännyt krapulaan, vaan puhelimen soittoon. Touko katsoi nopeasti rannekelloaan ja ihmetteli, kuka kumma hänelle soittaa kello kahdeksalta sunnuntaiaamuna. Lehtimyyjäkö näin aikaisin häiritsi?

Puhelimen näytöllä näkyikin nimi — soittaja ei ollut lehtimyyjä. Se oli Mirva Laukkanen, Violan äiti. Touko oli ihmettynyt. Miksi ihmeessä Mirva Laukkanen soittaisi hänelle?

"Hei Mirva", Touko vastasi puhelimeen hiukan epävarmasti ja säikähti käheyttä äänessään. Hän pohti, oliko hän unohtanut eiliseltä jotain, jonka vuoksi hän olisi menettänyt äänensä.

"Huomenta Touko", Mirva vastasi kohteliaasti. "Taisin herättää. Mietin vain, onko Viola tullut sinun luoksesi yöksi? Tyttö ei nimittäin ole kotona."

Toukon mahaan putosi ikävän painoinen kivi. "Ai ei ole kotona?"

"Ei ole. Ja ei ole ilmeisesti sielläkään", Mirva sanoi, ehkä hitunen enemmän huolestuneisuutta äänessään.

"Joo ei", Touko vastasi. "Ootko sä kokeillut soittaa sille?"

"Arvaa vain kuinka monta kertaa", Mirva tilitti. "Mutta kiitos nyt kuitenkin, otan varmaan seuraavaksi yhteyttä Saaraan ja Ilonaan. Hei hei, Touko."

"Heippa", Touko vastasi ja painoi punaista luurin kuvaketta. Puhelun lopetusääni oli yksittäinen E-sävel, mutta se jostain syystä tuntui tavanomaista painokkaammalta. Touko halusi kysyä tilannetta Saaralta ja Ilonalta, mutta Mirva oli aikonut soittaa molemmille.

✦✦✦

Touko kulki vessaan ja varoi visusti herättämästä äitiään, joka nukkui viereisessä huoneessa. Muita ei taloudessa asunut; Toukon vanhemmat olivat eronneet kaksi ja puoli vuotta sitten, eikä Toukon äidin uusi mies asunut heidän luonaan, ainakaan vielä.

Tuntui hyvältä, kun kasvot sai huuhdella kylmällä vedellä. Se tasoitti kuumaa oloa ja hanan kohina toi rentoutusta eilen ylikuormitukselle joutuneille korville.

Joku oli jälleen siirrellyt vessan peilikaapissa olevia purkkeja. Touko joutui jälleen etsimään lääkkeitään, mutta löysi lopultakin pienen, valkoisen purkin. Lääkkeen tippumisen ääntä purkista oli vaikea kuvailla. Touko oli monta kertaa ajatellut sen olevan sekä kilahdus että kopautus samanaikaisesti, mutta tarkkaan lopputulokseen äänen laadusta hän ei ollut koskaan päässyt.

Palattuaan makuuhuoneeseensa Touko huomasi saaneensa Mirvalta viestin. Saara oli kertonut Mirvalle, että Viola oli poistunut yökerhosta aikaisemmin tuntemattoman miehen seurassa Ilonan ja Saaran vastusteluista huolimatta. Mirva pyysi Toukoa ottamaan heti yhteyttä, jos sattuisi saamaan jotain tietoa.

Ehkä Viola ei halua vastata äidilleen, Touko pohti hetken kuluttua. Olisi aivan Violan tyyppistä löytää yhdeksi illaksi mies yökerhosta, seurallinen kun oli. Mutta Touko ei voisi vielä soittaa Violalle, jos tämä olisi vielä seuralaisensa kanssa.

"Soita heti kun näät tän", Touko kirjoitti lyhyesti viestiinsä Violalle. Sopivan tehokas, käskevä muttei epäkohtelias. Se oli juuri tyypillisen toukomainen viesti, lyhyt ja ytimekäs.

Ilma oli yhtä kaunis kuin eilenkin, Touko havaitsi katsottuaan ikkunasta ulos. Vaikka olo oli hivenen tunkkainen — kenties eilisiltana nautitun alkoholin vuoksi – päätti hän lähteä ulos lenkille. Se karistaisi pahimmat väsymyksen oireet ja auttaisi ajatusten kasaamisessa takaisin normaalia elämää varten. Touko veti päälleen vaaleat housut, nahkatakkinsa ja lierihattunsa sekä laittoi lenkkitossut jalkaan.

Ulkona ei ollut ketään liikkeellä. Tuuli viuhui pirteästi. Valkoisen rivitalon ikkunoista vain yhdessä paloi valo — asunto numero kahdeksassa asui vanha pappa, joka heräsi edelleen joka päivä aamulypsyn aikaan ja lähti nukkumaan kahdeksalta. Papalla oli tapana katsella seitsemän uutisia niin kovalla, että ne kuuluivat jopa Toukon ja hänen äitinsä asuntoon numero kuusi.