Pelastaja

[VIII] Isä ja isäpuoli

Touko heräsi aamulla väsyneenä. Kellon mukaan hän oli nukkunut alle kuusi tuntia, ja eilisillan vauhti oli imenyt hänestä mehut. Vain vaivoin hän kiskoi itsensä ylös sängystä, pukeutui ja laskeutui portaat alakertaan.

Keittiö oli tyhjä. Paistinpannusta lähti miellyttävä ritinä, kun siihen rikkoi kananmunan. Touko paistoi kaksi munaa ja paahtoi leivänpaahtimessa kaksi leipää. Hän kulki alakerran ainoan makuuhuoneen ovelle ja koputti. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, eikä se yllättänyt Toukoa.

Markku löytyi olohuoneen sohvalta, televisio oli edelleen päällä pienellä äänenvoimakkuudella ja tavarat sekaisin pöydillä. Tämä oli Toukon isälle tyypillistä: pahimpina päivinä tämä ei saanut lainkaan noustua sohvalta ja jäi monesti nukkumaankin samaan paikkaan.

"Huomenta iskä", Touko sanoi tökätessään Markkua kevyesti olkapäähän. "On aamu, mä tein aamupalaa."

Markku heräsi helposti. "Kato huomenta. Ja aamupalaakin on? Sinähän oot ahkerana."

Touko kiinnitti huomiota isänsä ruokkoamattomuuteen. Parransänki kasvoi huolittelemattoman näköisenä ja hiukset, jotka olivat täsmälleen samaa sävyä Toukon hiusten kanssa, olivat kaljuuntumisesta huolimatta venähtäneet liian pitkiksi.

"Täähän on hyvää", Markku kehui pöydän ääressä Toukon paistamaa kananmunaa. "Melkein vois luulla, että opiskelet kokiks etkä tarjoilijaks, eikö?"

Toukon mieleen tuli samassa hänen tarjoilijanopintojensa ohella Violan kokinopinnot, joita tämä ei koskaan saanut päätökseen. Touko kuitenkin tiesi, ettei hänen isänsä kommentti ollut epäkohteliaaksi tarkoitettu, korkeintaan ajattelematon. "Niin. No, oonhan mäkin jotain ruuanlaittoon liittyvää oppinut."

Korjattuaan astiat pöydästä Touko meni takaisin yläkertaan, jossa hän halusi tyhjentää keskellä huoneen lattiaa odottavan muovipussin. Aurinkorasvan hän palautti vessan peilikaappiin, pyyhkeen omaan vaatekaappinsa ja muutkin tavarat omille paikoilleen — kunnes hänen käteensä osui jotain kummallista, kylmän tuntoista ja sellaista, mitä Touko ei muistanut kassissa olevan.

Kummallinen esine oli Isakin edellisiltana hänelle antama tölkki, joka oli lommoutunut. Touko muisti hämärästi pudottaneensa tölkin maahan, mutta hän ei tiennyt tarkkaa syytä sille, miksi Isak oli hänelle tölkin antanut, ainakaan ennen kuin hän käänsi tölkkiä ja näki sen sivun.

Tölkkiin oli kirjoitettu mustalla tussilla jotakin. Touko tarkasteli tölkkiä ja havaitsi viidellä rivillä olevan käyttäjätunnuksia; Isak oli jättänyt hänelle kaveriviisikon jokaisen henkilön sosiaalisen median käyttäjänimet.

Touko meni heti tarkastelemaan tilejä. Ensimmäinen käyttäjänimistä oli ruotsinkielinen ja tarkoitti suomeksi lehtisammakkoa. Nimimerkin takaa häntä tervehti profiili, jonka nimenä luki Jonatan Blomqvist. Tutut vahvaleukaiset kasvot katsoivat häntä profiilikuvasta, mutta tili oli yksityinen. Touko lähetti tilille seurauspyynnön ja siirtyi seuraavaan.

Seuraavana hänen edessään oli Eiffel-tornin edessä poseeraava Kalle, jonka julkisella tilillä oli paljon kuvia erilaisilta matkoilta. Myös Sagan tili oli tämän oikealla nimellä, kuten myös Karinin. Hetken ajan Toukon teki mieli olla seuraamatta Karinia tämän töykeyden vuoksi, mutta päätyi antamaan tälle toisen mahdollisuuden.

Viimeisenä vuorossa oli Isakin tili, jossa tämä mainosti olevansa espoolainen tiikeri. Kun Touko oli selaamassa sivua alaspäin nähdäkseen vanhempia kuvia, laittoi Kristiina hänelle viestiä. "Hannu saapuu tänään illalliselle viideltä. Tule mukaan ja siivoa huoneesi ennen sitä."

Touko vastasi lyhyesti, alkoi seuraamaan myös Isakin profiilia ja päätti lähteä takaisin Kuusipolulle, sillä huoneessa oli roimasti siivottavaa.