Pelastaja

[XVIII] Pelkääjän paikalla

Jo pysäköidessään auton Touko huomasi, että Isak oli jo kotonaan. Punainen, vanhahko pyörä nojasi kevyesti seinää vasten ja ikkunasta kajasti lämpimän keltainen valo. Ilma oli kostea ja enteili sadetta, mutta toistaiseksi oli vielä poutaista. Pihalle oli ilmestynyt kukkia ruukussa edellisen käyntikerran jälkeen.

Touko nousi ulos autosta ja poimi siniraitaisen reppunsa takakontista. Portaat hän oli loikkia ylös pelkästä innostuksesta, mutta pidättäytyi tutussa hillityssä persoonassaan soittaessaan ovikelloa.

"Moi", Isak sanoi. "Kiva kun tulit."

Touko astui sisään hitaasti Isakin perässä ja jätti kenkänsä eteiseen. Hän ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, olisiko pitänyt halata vai kenties jopa suudella? Hän ei osannut sanoa, millaisena Isak piti heidän välejään. Ei hän oikeastaan osannut sanoa itsekään, joten hän ei halunnut vaatia vastauksia.

"Oltiin silloin viikonloppuna paossa elokuvafriikkejä vessassa, muistatko?" kysyi Isak ja Touko nyökkäsi. "No, mä en kauheammin katso siis elokuvia, mutta mulla on kyllä yksi heikkous, nimittäin musikaalit. Ajattelin, että voitais kattoa tää yks."

Touko nosti elokuvan levykoteloa ja tutkaili sitä. Hän oli kuullut elokuvasta aiemmin, muttei ollut nähnyt sitä itse eikä oikeastaan edes tiennyt, mitä siinä tapahtuu. "Sopiihan se. Mä toin pähkinöitä — en mä tiedä syötkö sä niitä, mutta toivottavasti ne käy."

Isak katsoi innostuneen näköisenä pussillista cashewpähkinöitä, avasi pussin ja työnsi suuhunsa kymmenisen pähkinää kerralla. "Nää on ihan parhaita. Kiitos."

"Ei mitään", Touko sanoi, mutta ei voinut olla hykertelemättä tyytyväisyydestä, kun oli löytänyt mielestään sopivan tuliaisen. "Kiva, että tykkäät."

Isak otti levykkeen ja asetti sen television alla olevaan soittimeen. Näytölle ilmaantui pian suuri valikko, josta Isak valitsi esityskieleksi englannin ja tekstityskieleksi suomen. "Ei ehkä haluta katsoa suomeksi dubattua versiota."

Touko nauroi ja pudisti päätään, asettui parempaan asentoon kuluneella sohvalla. Hän tunsi Isakin pään nojaavan omaan olkapäähänsä eikä siirtynyt mihinkään. Se kaikki oli vierasta, mutta tuntui niin hyvältä. Oli laiska ja raukea olo, siihen samaan paikkaan olisi voinut jäädä istumaan koko loppupäiväksi.

✦✦✦

Lopputekstit valuivat ylös ruutua. Reipas musiikki säesti niitä, ja Isak pienensi äänenvoimakkuutta. "Onhan nää musikaalit ehkä vähän pinnallisia, mutta mä tykkään niistä silti."

Touko ei sanonut mitään, hymähti.

"No, mutta oikeesti, musikaalit on paljon parempia kuin vaikkapa romanttiset komediat. Niissä on aina samanlainen, tummatukkainen ja ruskeasilmäinen mies rakastuu vaaleahiuksiseen ja kauniiseen neitoon. Sitten se mies käyttäytyy tyhmästi, ja rakkauteen tulee ryppyjä. Lopulta se nainen antaa kaiken anteeksi, koska eihän nyt nainen voi olla ilman miestä. Sehän olisi ihan täysi katastrofi", Isak sanoi sarkastisesti.

Touko nauroi. "Joo, ja ne kaikki on aina valkoisia ja yhdysvaltalaisia, puhuvat virheetöntä englantia ja ovat hyvinpalkatussa työssä."

"Ihan totta", Isak sanoi. "Milloin nähdään ensimmäinen romanttinen komedia, jossa on miespari? Sellainen siis, missä ne ihmiset on muutakin kuin viiteryhmänsä edustajia."

"Maailma ei taida olla vielä valmis siihen", Touko sanoi ja päätti käyttää tilaisuutensa hyväksi. "Mä yritin muuten kertoa sekä äidille että isälle susta, mutta en onnistunut. En ollut äidin kanssa kaksin ja isälle puhuessa sanat ei vaan tulleet suusta."

"Ai, kertoa mistä?" Isak kysyi. Touko säikähti aluksi, mutta tajusi Isakin kiusoittelevan, kun näki kujeilevan ilmeen tämän kasvoilla. "Okei, okei, kyllä mä tiedän. Joskus viisitoistavuotiaana puhuin siitä ensimmäisen kerran. Mun vanhemmat oli vähän yllättyneitä, mutta ihan neutraaleja. Pikkuveljeltä mä sen sijaan sain kuulla siitä aika pitkään."