darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

1 - "Kappas vaan. Ketäs meillä on täällä." // Hermione

Olin niin onnellinen.

Kuudes vuoteni Tylypahkassa oli juuri alkanut, kun astuin sisään Suureen saliin. Kävelimme ystävieni Harry Potterin ja Ron Weasleyn kanssa Rohkelikkojen pöydän keskiosaan ja istuimme alas. Pian myös Ginny Weasley saapui Neville Longbottomin kanssa, ja he istuivat meitä kolmea vastapäätä.

"Miten teidän loma meni?" kysyin hymyillen ja Weasleyn sisarukset vaihtoivat katseita. "Mitä?" naurahdin ja Ginny tirskahti. "Ron ihastui Billin kihlattuun", Ginny virnisti ja koko porukkamme kääntyi katsomaan hiljalleen tomaatiksi muuttuvaa Ronia. "Enkä! Tai siis onhan se hemmetin hyvännäköinen... Mutta en minä tekisi ikinä niin Billille!" poika sanoi hätäisesti ja pudistin päätäni hymyillen. Olin kaivannut niin paljon kaikkea tätä. Harrya, Ronia, Ginnyä, hyvää ruokaa, naurukohtauksia joiden jälkeen mahaani sattuisi ihan hemmetisti, opiskelua...

"Oliko Potalla hyvä loma? Entä kuraverisellä? Weaslykät varmaan istua nökötti vaan omassa pikku hökkerössään", Draco Malfoyn ääni kajahti Luihuisten pöydästä.

Häntä en ollut kaivannut. Tuo idiootti tuuppi, haukkui ja nöyryytti minkä kerkesi. En edes ymmärtänyt miksi. Tai ymmärsinhän. Hänen sukunsa oli täynnä puhdasverisyydellä mahtailua ja jästisyntyisten alentamista. Isänsäkin oli oikea hirviö. En ollut varma olinko koskaan nähneet kummankaan hymyilevän aidosti. Ei sitä ilkeää, ylimielistä ja ihnoa tihkuvaa hymyä vaan hymyä. Pelkkää hymyä.

"Tavoitteeni on lyödä Malfoyta tänä vuonna turpaan", Harry mutisi hampaidensa välistä ja me muut purskahdimme nauruun. Onneksi sentään olimme oppineet olla välittämästä Malfoysta ja muista Luihuisista. Vaikka ne sanat tietenkin sattuivat silti.
"Eikun ihan oikeasti. Ihan sama vaikka saan jälki-istuntoa kuukaudeksi tai enemmän. Tuntuisi vaan niin helvetin hyvältä lyödä häntä", Harry naurahti ja siirsin katseeni Dumbledoreen, joka oli kohottautunut seisomaan opettajien pöydän keskellä.

"Hiljaisuutta kiitos!" professorin ääni hiljensi oppilaat kuin napsautuksesta. Kaikki kääntyivät katsomaan vanhaa velhoa joka rykäisi ja katseli meitä puolikuunmuotoisten lasiensa takaa.
"Kuten olette varmaan lukeneet lehdistä, ministeriöön on tehty kesän aikana useita hyökkäyksiä erään tietyn pahan velhon toimesta", Dumbledore aloitti ja sai oppilaat hieman kuiskuttelemaan. "Näiden hyökkäysten takia olemme kiristäneet turvatoimiamme. Oppilaita kielletään menemästä ulos kello kuuden jälkeen illalla. Oman tuvan oleskeluhuoneseen taas pitää mennä heti päivän viimeisen aterian jälkeen. Tuvanjohtajat tarkistavat kaikkien läsnäolon joka ilta kello kahdeksan. Sääntöjä rikkovat saavat luonnollisesti jälki-istuntoa", professori hymyili kuitenkin vakavana pöydän takaa ja vilkaisin ystäviäni.

Voihan perse. Tämä tarkoittaisi sitä, että saisin vielä vähemmän aikaa kirjastossa päivittäin.

"Nyt kuitenkin iloisempiin uutisiin. Liemien opettajana tänä vuonna toimii professori Kuhnusarvio kun taas professori Kalkaros siirtyy pimeyden voimilta suojautumisen opettajaksi. Toivottakaamme molemmille professoreille onnea. Nyt kuitenkin aloittakaamme ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden lajittelu tupiinsa", Dumbledore lausahti ja samassa professori McGarmiwa asteli sisään saliin perässään jono lyhyitä, hämmentyneen näköisiä ekaluokkalaisia.

*          *          *

Syötyämme itsemme ähkyyn, lähdimme suunnistamaan tuttua reittiä kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Kuljimme oppilasvirran mukana kuitenkin omana, nauravana joukkonamme. Harry ja Ron pelleilivät. Minä ja Ginny puhuimme omista asioistamme. Neville ja Luna kävelivät käsikkäin hymyillen kokoajan toisillensa.

He olivat ilmeisesti alkaneet seurustella kesän aikana ja olin onnellinen heidän puolestaan. He näyttivät myös järkyttävän hyvältä yhdessä. Kunnes Lunan tuli aika haarautua omille teillensä kohti Korpinkynnen oleskeluhuonetta. Neville muuttui hiljaiseksi ja seurasi vain vierestä meidän hassutteluamme.

"Kappas vaan. Ketäs meillä on täällä", Malfoyn ääni kuului taas viereiseltä käytävältä ja porukkamme pysähtyi kuin seinään. Käänsin katseeni luihuispoikaan, joka katsoi meitä inhoten joukkionsa kanssa, johon kuuluivat Gregory Goyle, Vincent Crabbe, Pansy Parkinson ja Blaise Zabini. Joskus joukko saattoi vaihdella, mutta yleensä kokoonpano oli tämä.

"Moi vaan sullekin Malfoy", Harry tuhahti Pansyn liu'uttaessa kätensä Malfoyn käteen. "Älä puhu mulle tuohon sävyyn, Potter", Malfoy tiuskaisi ja huomasin hänen siirtyvän muka huomaamattomasti pari senttiä kauemmas Pansystä.

Se oli huvittavaa nähtävää. Pansy epätoivoisena yrittämässä saada Malfoyn huomiota, joka taas ei osannut sanoa tytölle ei vaikka piti itseään kaikkein ylinpänä oppilaana koko koulussa.
Tirskahdin ja koko luihuisjengi kääntyi katsomaan minua. "Mikä on niin hauskaa, kuraverinen?" Malfoy kivahti ja pudistelin päätäni. "Mennään", sanoin huvittuneena muille porukastamme ja jatkoimme matkaa Rohkelikon oleskeluhuoneeseen Malfoyn huudahduksien saattelemana.

"Ei herranjumala", Ron naurahti asettuassamme istumaan sohville oleskeluhuoneessa. Kello näytti jo puoli kahdeksaa illalla, joten kirjastoon en enää ehtisi. Harmi.
"Jep. Näittekö Malfoyn ilmeen kun me vaan lähdettiin huvittuneina?" Harry kysyi huvittuneena ja nyökkäsin pudistellen hymyillen päätäni. "Hemmetti tuntuu hyvältä olla taas täällä", Ron huokaisi ja me muut allekirjoitimme pojan lauseen. Toki rakastin vanhempiani, mutta aina Tylypahkaan saapuessani tunsin eläväni oikeasti. Tämä linna oli paikka jonne kuuluin. Harryn, Ronin, Ginnyn ja muiden kanssa. Jopa Malfoyn pilkkaukset tuntuivat paremmalta kuin omassa huoneessani kököttäminen.

Kellon lyödessä kahdeksan McGarmiwa asteli sisään oleskeluhuoneeseen ja pyysi oppilaat makuusaleistaan luoksensa. Tarkistettuaan kaikkien läsnäolon hän toivotti hyvät yöt ja nousin ylös. Huikkasin hyvät yöt Ronille, Ginnylle, Harrylle ja Nevillelle ja hyppelin Lavenderin ja Parvatin perässä makuusaliin. Vaihdoin koulupukuni flanelliyöhousuihin sekä toppiin ja avasin hiukseni, jotka olivat olleet soljella kiinni koko päivän. Sitten kapusin peiton alle, toivotin hyvää yötä huonetovereilleni ja suljin silmäni onnellisena.

--------------------

Hei ja tervetuloa mun ensimmäisen Dramione-fanfictionin pariin!

Itse r-a-k-a-s-t-a-n Dramionea, sekä Hermionea ja Dracoa erillisinä persoonina ja sen takia halusin kirjottaa tän tarinan. Toivon, että tykkäsit ja jos niin kävi, paina vaikka votea ja kommentoi jotain kivaa <3