darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

29 - "Mä en tehnyt sitä tosissani." // Hermione

"Voitko vielä kerrata mitä tapahtu?" kysyin. Päähäni sattui lääkkeistä huolimatta niin paljon, etten pystynyt keskittymään Ginnyn kertomukseen. Tyttö huokaisi ja aloitti kolmannen kerran alusta.

Ilmeisesti olimme puhuneet huoneessani ja olin itkenyt Dracon perään. Ginny oli ehdottanut ulkoilua mutta kävi ensin vessassa. Saapuessaan Suuren salin ovien eteen en kuitenkaan oluut ollut siellä. Ginny oli olettanut että olin mennyt jo ulos. Minua ei kuitenkaan ollut näkynyt pihalla. Onnekseni Ginny oli kuitenkin suunnannut ensimmäisenä etsimään minua järveltä. Tullessaan rantaan Ginny ei ensin ollut nähnyt minua. Hän oli kuitenkin hetken päästä kuullut yskimistä vedestä ja tajutessaan yskijän olevan minä, Ginny oli kiljaissut nimeni. Ilmeisesti olin kuullut sen sillä olin noussut pinnalle räpiköiden. Hetken päästä räpiköinti oli kuitenkin loppunut. Kun en enää ollut liikkunut, Ginny oli kiljunut apua ja kahlannut mahdollisimman lähelle minua. Lopun matkan hän oli uinut luokseni. Sitten hän oli vetänyt minut rannalle ja alkanut elvyyttää.

Hagrid oli saapunut paikalle melkein heti ja he olivat vieneet minut matami Pomfreyn luo. Pomfrey oli kuulemma ollut aivan kauhuissaan ja sanonut, että he olivat tuoneet minut juuri ajoissa. Olin herännyt vähän ajan päästä, mutta sitten nukahtanut.

Oli seuraava aamu ja makasin sairaalasiiven sängyllä. Ginny lopetti kertomuksen vieressäni. Nyökkäsin huokaisten.

"Millanen olo sulla on?" Ginny kysyi. Kohautin olkiani. "Ihan okei", hymähdin ja katsoin varpaitani. "Kuule", Ginny sanoi. Kohotin katseeni häneen kysyvästi. "Mä lähetin pöllön Dracolle", tyttö huokaisi. "Miks?" kysyin.

"Niin, miks?"

Käänsimme molemmat Ginnyn kanssa katseemme ovelle, jossa seisoi Ron. Ginny huokaisi syvään. "Ron voitko mennä pois? Meillä oli yksityinen keskustelu kesken", hän sanoi. Ron kuitenkin käveli sänkyni toiselle puolelle ja istui alas. "Onko sulla kaikki hyvin kulta? Sattuuko mihinkään?" hän kyseli silittäessään päätäni. Liikuin kauemmas ja katsoin Ronia vakavana. "Mä en voi olla sun kanssa, sori", sanoin sillä halusin asian pois alta.

Poika katsoi minua tyrmistyneenä. "Ai sikskö Ginny lähetti pöllön Malfoylle?" hän kysyi. "Mä en edelleenkään tiedä miks se lähetti sen. Mä en pysty olemaan sun kanssa, mut mä toivon että me voitais olla ystäviä kuitenkin vielä. Sä tiedät itsekkin että sä merkkaat mulle paljon", puuskahdin. Ron pudisti päätään huvittuneena. "Ja sä tiedät itsekkin etten mä vois vaan katsoa 'ystävänä' vierestä ku sä alat olemaan jonkun toisen kanssa", poika naurahti katkerana ja nousi ylös. Hän painui ulos sairaalasiivestä ovet paukkuen. "Älä välitä tosta", Ginny huokaisi. "En välitäkkään. Mä vaan toivon ettei se tee mitään tyhmää", huokaisin takaisin ja katsoin Ginnyä.

"Sä et kertonu vielä miks sä laitoit pöllön Dracolle", huomautin. Tyttö nyökkäsi, "Mä olinkin kertomassa seuraavaksi sen. Mä laitoin sille kirjeen jossa kerroin mitä sä teit ja että sä rakastat sitä. Ja mä myös kirjotin että mä toivon sen edes vastaavan sun kirjeisiin." Nyökkäsin ja vedin syvään henkeä. "Mä oisin voinut itsekkin laittaa sille kirjeen", hymähdin. "Mä tiedän. Mä vaan ajattelin että jos mäki sun ystävänä laittaisin sille kirjeen, niin ehkä se tulis järkiinsä", Ginny sanoi. Nyökkäsin ja suljin silmäni.

"Jos mä haen sulle aamupalaa?" Ginny ehdotti. "Vaikka", mutisin. Tyttö nousi ja lähti ulos. Ja niin jäin yksin itseni kanssa.

* * *

Päivä ja yö kuluivat hitaasti, sillä makasin vain sängyllä.

Seuraavana päivänä muiden ollessa tunneilla katselin ulos ikkunasta ajankulukseni. Toukokuu oli saapunut nopeasti ja kukat olivat jo alkaneet tunkeutua ulos maasta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kirkkaasti ja valaisi koko Tylypahkan tilukset. Päällepäin olisi voinut näyttää siltä, että kaikki oli hyvin.

Dumbledore käveli luokseni ja istui viereeni. Hän huokaisi syvään ja katsoi minua puolikuunmuotoisten silmälasiensa takaa.

"Hermione. Meidän pitää jutella mielenterveydestäsi", rehtori sanoi. Huokaisin syvään. "Mä en tehnyt sitä tosissani. Mä tajusin sen viime hetkellä", hymähdin. "Niin ja jos neiti Weasley ei olisi tullut etsimään sinua, olisit luultavasti kuollut", Dumbledore sanoi. Laskin katseeni käsiini. "Anteeksi", huokaisin. Dumbledore laski kätensä olkapäälleni ja nosti katseeni itseensä.

"Olet vuosikurssisi älykkäin noita. Löytäisit kyllä toisen keinon purkaa tunteesi kuin tämä. Ei ole syytä pyytää anteeksi. Sitä paitsi minusta tuntuu että teit tämän koska halusit jotain", professori sanoi ja rypistin otsaani. "En mä mitään halua", hymähdin. Dumbledore pudisti huokaisten päätään ja nousi seisomaan.

"Rakkaus on ihmeellinen asia, neiti Granger. Se on intohimoa, uteliaisuutta, uskollisuutta, mutta myös vaarallisuutta. Tiedän mitä sinun ja herra Malfoyn välillä on. Kaikki tietävät, jopa Ron. Syvällä, syvällä sisimässään hänkin tietää että te kaksi rakastatte toisianne niin paljon ettei teitä voi pysäyttää. Draco ei ole vastannut kirjeisiisi, joten halusit herättää hänen huomionsa tällä asialla. Tiesit sen luultavasti alitajunnassasi", Dumbledore sanoi ja hymyili hieman. "Musta tuntuu et koko universumi on yrittäny pysäyttää meidät tän vuoden aikana", huokaisin syvään. "Mutta olette löytäneet aina tienne takaisin toistenne luo, eikö vain? Muista, että kaikella on tarkoituksensa. Ja aikanne kyllä koittaa vielä", rehtori hymyili ja käveli ulos.

Jäin tuijottamaan kattoa syvällä mietteissäni.

--------------------

kommentoi ja paina votee jos tykkäsit <3