darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

16 - "Kotoisaa." // Hermione

"Tää on vaan rutiinitoimenpide", viiksikäs mies sanoi katsoen minua vakuuttavasti. "Neiti Granger. Malfoy ei kuole siihen", Dumbledore sanoi rauhallisesti ja suostuin päästämään irti Dracosta. "Ne vaan varmistaa että me puhutaan totta", poika kuiskasi ja nyökkäsin huokaisten. Peräännyin kauemmaksi kun velho kohotti sauvansa tuolissa istuvaa Dracoa kohden.

"Lukilitis! " mies lausui ja käänsin katseeni muualle.

Toivoin hartaasti ettei mies nähnyt mitään.

Mitään yksityistä.

Pian kuitenkin hän laski sauvansa ja Draco huokaisi syvään. Kävelin hänen luokseen ja halasin häntä. "Eihän se nähny mitään-" aloitin, mutta poika pudisti päätään. Huokaisin helpottuneena ja käänsin katseeni mieheen. "Poika puhuu totta", hän henkäisi muille ministeriön tyypeille tuijottaen minua ja Dracoa. "Mitä me tehdään?" joku mustatukkainen noita kysyi mieheltä ja käänsi katseensa minuun. "Neiti Granger, sun on lähdettävä meidän mukaan testeihin", mies sanoi ja vilkaisin Dumbledorea. "Ette te voi vaan viedä Hermionea", Draco tiuskaisi tarttuessaan kädestäni kiinni ja vilkaisin häntä. "Anteeksi herra Malfoy, mutta Granger on ainoa meidän tietoisuudessa oleva noita joka ei tappanut itseään Lestrangen tunkeutuessa hänen mieleensä", mies sanoi ja loi Dracoon tiukan katseen. "Mutta... Dumbledore?" poika katsoi epätoivoisena rehtoria joka katsoi takaisin pahoittelevasti. "Mun on pakko mennä niihin testeihin. Ei mee varmaan ku joku viikko. Ja jos menee kauemmin niin sä voit tulla käymään", sanoin Dracolle joka katsoi minua turhautuneisuuden ja epätoivoisuuden sekaisella ilmeellä.

"Meidän pitäis lähteä", vanha noita sanoi hellästi vierestäni ja vilkaisin häntä. "Mä en oo kauaa. Ihan oikeasti", kuiskasin Dracolle joka vetäisi minut käsivarsiensa suojaan ja suuteli pitkään.

Voihan hitto.

Kun hän halasi halasi minua pitkään, kuiskaillen korvaani haikeita asioita...

Halusin sittenkin jäädä. En kerta kaikkiaan voinut yhtäkkiä lähteä.

Draco kuitenkin irroittautui ja suukotti vielä otsaani. "Heippa", kuiskasin ja seurasin ministeriön työntekijöitä ison takan luo. Asetuin takkaan ja otin hormipulveria kouraani. Loin vielä viimeisen, haikean katseen Dracoon ennen kuin kohotin käteni valmiina tiputtamaan pulverin.

"Taikaministeriö", lausuin ja pudotin pulverin takkaan, jolloin huone häipyi ympäriltäni.

Seuraavassa hetkessä tupsahdin ulos taikaministeriön käytävällä sijaitsevasta takasta. Pari velhoa lähti kuljettamaan minua johonkin.

He veivät minut kolmanteen kerrokseen, taikaonnettomuuksien ja -katastrofien osastolle. Menimme pieneen huoneeseen, jossa minun käskettiin istua tuolille.

Pian se samainen velho joka oli tunkeutunut Dracon mieleen saapui huoneeseen. "Ernest Droghin", mies esitteli itsensä istuessaan minua vastapäätä ja nyökkäsin. "Haluan ensimmäiseksi selittää vähän asioita. Tällä osastolla on siis ministeriön laboratiorio, jossa tutkitaan pimeää taikaa. Sinä olet ensimmäinen ulkopuolinen joka saa tietää tästä, sillä haluamme kuitenkin pitää sinut ajantasalla. Joka päiväinen aikataulusi on tässä", Droghin sanoi virallisesti ja ojensi minulle pergamenttipalan.

Nimi: Hermione Jean Granger

Syntynyt: 19. syyskuuta 1979

Tutkintasyy: Bellatrix Lestrangen uhri

7.30 – Herätys

8.00 – Aamupala

10.00 – Päivän ensimmäinen tutkimus

11.00 – Välipala

12.00 – Tunnin ulkoilu valvojan seurassa

14.00 – Lounas

16.00 – Päivän toinen tutkimus

20.00 – Iltapala

22.00 – Nukkumaan

Vapaa-aika vietetään tutkittavan huoneessa.

Nostin katseeni Droghiniin huvittuneena. "Vau", hymähdin ja laskin pergamentin pöydälle. "Mikä on mun huone?" kysyin ja mies nousi ylös. "Näytän sen sinulle nyt", hän sanoi ja lähdin seuraamaan velhoa käytävälle. Hetken kävelymatkan päästä saavuimme jästien sairaaloiden osastokerrosta muistuttavalle käytävälle. Droghin avasi neljännen oven oikealla ja sen takaa paljastui pieni huone. Huone oli pitkulainen. Sen teemaväri näytti olevan harmaa ja kalusteina huoneessa seisoivat vain kaappi, sänky ja työpöytä sekä -tuoli.

"Kotoisaa", mutisin astuessani sisään. "Mitä?" Droghin kysyi asettaessaan pergamentin palan seinälle. "Ei mitään", huokaisin ja istuin sängylle. "Sun henkilökohtainen hoitaja tuo sulle kohta vaatteet joita sä pidät koko ajan päällä. Häneltä sä voit myös kysyä kysymyksiä ja hänen kanssaan sä käyt ulkoilemassa. Mukavaa päivänjatkoa", mies sanoi vienosti hymyillen ja poistui ulos oven pamahtaessa kiinni.

Kokeilin sitä.

Lukossa.

Katselin ympärilleni ja huomasin tavarani tuolilla. Otin laukun syliini, avasin sen ja otin pienen pergamentin palan tavaroiden päältä.

Pakkasin nää sulle nopeesti, toivottavasti nää on ne mitä tarviit.

Mulla on ikävä jo nyt <3

- Draco

Huokaisin hymyillen ja laskin palan pöydälle. Pengoin laukkua ja huomatessani pari kirjaa naurahdin pudistaen päätäni. Kaaduin sängylle huokaisten ja tuijotin kattoa.

Mietin koko kouluvuotta.

Se oli ollut erittäin outo.

Ensimmäinen outo asia oli ollut minun ihastumiseni Dracoon.

Seuraavana listalla oli meidän seurustelemisemme.

Kolmantena oli tämä.

Loppu iltapäivä kului minun vain mietiskellessä ja tuijotellessa kattoa. Jossakin kohtaa sain Miranda-nimiseltä noidalta harmaan yöpuvun näköisen kaavun. Kahdelta Miranda kävi kanssani lounaalla ja kahdeksalta illalla hän tuli taas hakemaan minua iltapalalle. Kumpikaan aterioista ei ollut hääppöinen.

Käytyäni peseytymässä kaaduin sänkyyni ja aloitin taas tuijotuskilpailun katon kanssa. Lopulta se katkesi siihen, kun vaivuin syvään uneen harmaissa lakanoissa.

--------------------

yhh

vihaan sitä kui lyhyitä nää pari viimesimpää osaa on ollu xc

Mut toivotaa et kohta kirjottaisin taas vähä pidempii xd

Paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3