darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

21 - "Mitä hittoa te teette?" // Hermione

{jo yli 400 lukukertaa mitä hittoo. oikeesti kiitti kaikille jotka tätä surkeeta paskaa jaksaa lukea <3

"Oota."

Hän vetäisi minut vielä halaukseen ja suukotti otsaani.

"Mä rakastan sua", hän kuiskasi ja rypistin otsaani huvittuneena.

"Mitä?" naurahdin ja Draco punastui. "Miten niin mitä?" hän mumisi ja hautasi kasvonsa hiuksiini. "Kyllä sä tiedät. Hei, näinkö mä just Draco Malfoyn punastuvan?" virnistin. "Älääää", poika mutisi hiuksiini ja halasin häntä hymyillen.

En halunnut päästää irti.

Vedin keuhkoni täyteen hänen taivaallista tuoksuaan.

"Tosta sun rakkaudentunnustuksesta puhutaan sitten vielä", naurahdin. "Ei saa kiusata", hän naurahti ja suukotti minua huulille hymyillen. 

"Kyllä säkin vielä rakastut muhun, Hermione Granger", hän hymyili lähtiessään.

Dracon käveltyä nurkan taakse leveä hymy puhkesi huulilleni.

"Ehkä mä olen jo rakastunut", kuiskasin itsekseni.

*          *          *

Hyppelin ihmeellisessä ihastumiskuplassani Suureen saliin.

Ruokailu oli alkamaisillaan ja hyppelin Ronin, Harryn ja Ginnyn luo.

"Missäs sä oot ollu?" Harry virnisti kun istuin alas. "Ei kuulu sulle", virnistin takaisin ja Ron nojautui lähemmäs minua. "Älä viitti. Koko koulu tietää että sä ja Malfoy olitte vähän puuhailemassa", poika hymähti mustasukkaisella äänensävyllä ja käänsi katseensa juuri ilmestyneeseen ruokaan. Minä puolestani käänsin oman katseeni hitaasti kyseiseen punapäähän.

"Ron. Vaikka me ollaan parhaita ystäviä, se ei tarkota että mun kaikki asiat kuuluu teille. Sitä paitsi, Draco saa mut tuntemaan itseni kerranki rakastetuks", hymähdin.

"Se vaan pelaa. Kohta sä oot taas itkemässä sun sängyssä peiton alla koska sä et kuunnellu meitä. Ihan oikeasti, Hermione", Ron huokaisi laittaen ruokaa lautaselleen.

Tuijotin ystävääni loukkaantuneena.

"Sun mielestä mä en siis ansaitse olla onnellinen?" hymähdin hörpäten vettä. Ron tuhahti pyöritellen päätään.

"Sä saat valita. Joko se tai mä", poika tiuskaisi ja katsoin häntä pöyristyneenä.

"Mä en oo valitsemassa teidän kahden väliltä", kivahdin nousten seisomaan. Myös Ron nousi seisomaan katsoen minua vihaisen ja mustasukkaisuuden sekaisella ilmeellä.

"Siinä tapauksessa sä valitset sen", poika tuhahti ja käveli ulos salista.

Katsoin tyhmän näköisenä eteeni.

"Hermione, istu", Ginny sanoi rauhallisesti ja lysähdin alas. "Mä en ymmärrä ton ongelmaa", huokaisin vilkaisten vielä ovelle päin. "Älä välitä siitä", Ginny vakuutti ja nyökkäsin hymähtäen.

"Mä haluun kuitenkin olla Ronin ystävä", mumisin katsoen Harrya ja Ginnyä jotka olivat kietoneet kätensä toistensa ympärille. "Kyllä se leppyy. Sen täytyy leppyä. Sen täytyy ymmärtää, ettei me voida vaikuttaa sitä kehen me ihastutaan", Ginny hymyili ja silitti Harryn poskea.

"Niin kai", kohautin olkiani ja nousin seisomaan. "Mun on pakko selvittää välit sen kanssa mahdollisimman pian", sanoin ja lähdin salista jättäen kaksi kyyhkystä toistensa kimppuun.

Kävelin tyhjillä käytävillä vilkuillen ympärilläni. Askeleeni kaikuivat tyhjässä käytävässä ärsyttävästi. Vastaani tuli vain muutama oppilas, sillä kaikki olivat vielä syömässä.

"Et oikeasti viitti puhua sille noin", kuulin äänen nurkan takaa ja rypistin otsaani. Pysähdyin seinää vasten kuuntelemaan kahden liiankin tutun miesäänen riitelyä.

"Sä oot aivopessy sen! Saakelin munapää!"

Tömähdys.

"Sä et puhu mulle noin. Hermione on ainoo hyvä asia mun elämässä, mulla ei oo ketään muita. Ja sä vaan yrität viedä sen multa", ääni sanoi vihaisena. Pystyin jopa näkemään hänen kiristyneet leukaperänsä.

"Älä viitti, sä vaan pelaat sen kanssa. Etkö sä muista? Sä haukuit sitä vielä viime viikolla kuraveriseksi", Ron tiuskaisi.

"Mulla oli siihen omat syyni. Ja ne ei kuulu sulle pätkääkään. Sitä paitsi sä olit niin epätoivoinen, että varmaan kerroit sen heti ensimmäisenä Hermionelle. Voin vaan kuvitella ku et ees viittiny tervehtiä sitä. Sun ykkösprioriteetti oli vaan saada sen kelkka kääntymään. Hiton säälittävää", Draco tuhahti.

Toinen tömähdys.

Ähkäisy.

Nostin käden suulleni.

Halusin mennä erottamaan heidät, mutta jalkani eivät liikkuneet.

Hitto miten kliseistä.

"Etkö sä tajua että mä rakastan sitä? Oon rakastanu viimeset kuus vuotta. Mä rakastin sitä ystävänä sillon ku sä kiusasit sitä. Nyt mä rakastan sitä ihan toisella tasolla", Ronin ääni kuului vihaisena ja henkäisin.

Mitä hittoa juuri tapahtui.

"No siinä tapauksessa meitä on kaks. Mä nimittäin rakastan Hermionea myös", Draco hymähti.

Lyönnin ääni.

Toinen ähkäisy.

Siinä vaiheessa sain jalkoihini liikettä ja ryntäsin poikien luo.

Hontelompi heistä makasi maassa päällään vihainen, punatukkainen poika.

Dracon nenästä vuosi verta. Samanlainen verijälki oli Ronin nyrkkiin puristetussa kädessä.

"Mitä hittoa te teette?" kysyin kädet puuskassa kun kaksikko nosti katseensa minuun. "Öh..." Ron mutisi noustessaan ylös. Myöskin Draco nousi seisomaan ja siisti vaatteitaan.

"Sä siinä, me lähdetään nyt sairaalasiipeen", sanoin tiukasti Dracolle joka nyökkäsi hieraisten niskaansa. "Ja sä... Me jutellaan vielä", tiuskaisin kauttaaltaan punaiselle Ronille joka hänkin nyökkäsi.

Lähdin työntämään luihuispoikaa kohti sairaalasiipeä pudistellen päätäni. "Mitä hemmettiä sä ajattelit? Jos en ois tullu siihen väliin nii Ron ois varmaan hakannu sut siihen kuntoon et oisin voinu viedä sut Pomfreylle tulitikkurasiassa", tuhahdin. "Hermione. Sä just pari tuntia sitte vietit kunnon private partyä mun kanssa tyttöjen vessassa. Älä pliis käyttäydy niinku sitä ei ois tapahtunu, ja kohtele mua niinku oisit mun äiti. Se tuntuu tosi kiusalliselta", Draco mumisi ja rypistin otsaani. "Mit- Draco!" tuhahdin läpsäisten häntä hellästi käsivarteen. Sain takaisin ilkikurisen virnistyksen ja hymy kohosi omillekin huulilleni.

Minä todellakin rakastin häntä. En vain ollut vielä valmis sanomaan sitä hänelle ääneen.

-------------------

everything is not as easy as it seems :)

paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3

ps. kiitti viel kerran et luette tätä ^^