darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

31 - "Mä tapoin sen." // Hermione

Juoksin nopeasti sisään Rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Suurin osa rohkelikoista seisoi unisina sekä hämmentyneinä keskellä huonetta.

"Hermione, mitä sä teet täällä? Eiks sun pitäis olla sairaalasiivessä?" Ginny kysyi kävellessään luokseni. Pudistin päätäni sekavana. "Bellatrix Lestrange", sain suustani. "Sekö oli se ääni?" Harry kysyi. Nyökkäsin ja huokaisin syvään. Yritin saada hengitykseni tasaantumaan.

"Meidän pitää joko puolustautuu tai paeta. Ei oo paljoa aikaa", huokaisin. "Miks se hyökkäs? Huvin vuoks?" Dean Thomas hymähti. "Ei se oo tärkein asia nyt. Tärkeintä on pysyä rauhallisena ja suojella toisia sekä itseä", McGarmiwan ääni kuului takaani. Käännyin ympäri ja kohtasin professorin katseen itsessäni.

"Tänä yönä meidän täytyy puolustaa Tylypahkaa. Käyttäkää hyödyksi kaikkea mitä olette opetelleet. Vanhemmat oppilaat, suojelkaa nuorempia. Jos tulee jotain, pyytäkää apua lähimmältä aikuiselta", McGarmiwa sanoi. Puheensorina alkoi välittömästi kun koko oleskeluhuone tyhjentyi. Professori odotti että jäljelle jäimme vain me kaksi, kunnes kääntyi puoleeni.

"Hermione, herra Malfoy kertoi Lestrangen olevan sinun perässäsi. Pitääkö tämä paikkansa?" hän kysyi huolestuneena. Nyökkäsin ja näpläsin paidanhelmaani hermostuneena. "Selvä. Seuraavaksi etsimme herra Malfoyn. Sen jälkeen pysyttelet hänen kanssaan koko ajan, tapahtui mitä tahansa. Onko selvä?" professori kysyi. "Kyllä, McGarmiwa", nyökkäsin. Nainen kääntyi ja kävelimme ulos oleskeluhuoneesta.

Käytävillä vallitsi täydellinen kaaos. Ihmiset juoksivat sinne tänne ja äänentaso oli hemmetin korkea. Seurasin McGarmiwaa käytäviä pitkin nopeasti. "Minne Malfoy sanoi menevänsä kun viimeksi näitte?" professori kysyi. "Öh, no ei se tarkemmin sanonu mitään siitä. Mä vaan vaadin että mennään varoittamaan muita ennen ku lähetään. Sen jälkeen mä lähdin kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta", sanoin. McGarmiwa nyökkäsi ja jatkoimme matkaamme portaita pitkin.

Nurkan taakse käännyttyäni törmäsin johonkin. Nostin katseeni ylös ja huomasin hahmon olevan Draco. Hymyilin hieman ja otin hänen kädestään kiinni. "Hyvä. Ovatko luihuiset ylhäällä, Malfoy?" McGarmiwa kysyi. Draco nyökkäsi ja kietoi toisen kätensä ympärilleni. "Selvä, hyvä. Jatkan tästä matkaani nyt ja etsin Dumbledoren. Muista se mistä puhuimme, neiti Granger", McGarmiwa jatkoi ja lähti. Draco kääntyi puoleeni kulma koholla. "Mistä te puhuitte McGarmiwan kanssa?" hän kysyi. Katsoin Dracoa silmiin.

"Se käski mun pysyä sun kanssa, tapahtui mitä tahansa."

"McGarmiwa käski tehä niin?"

Draco katsoi minua yllättyneenä. Kohottauduin varpailleni ja suutelin platinablondia. Hän ehti vetää minut kiinni itseensä, vaikka suudelma olikin normaalia lyhyempi. Painoin otsani hänen otsaansa vasten ja suljin silmäni.

"Mä rakastan sua, mitä ikinä tapahtuuki. Kai sä tiedät sen?" kuiskasin. Draco suuteli minua vielä kerran ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. "Mä tiedän. Ja mä oletan sun tietävän että mä rakastan sua myös. Aivan hitosti. Aina", poika mutisi ja vetäytyi kauemmas. Olisin voinut purskahtaa itkuun sillä hetkellä. Päätin kuitenkin pitää Niagaran putoukset sisälläni ja nielaisin. "Mennään", sanoin ja lähdin kävelemään pitkin portaita.

"Hei, eiks meidän pitänyt mennä Dumblendoren toimistoon?" Draco kysyi saapuessamme kaoottiseen eteishalliin. "Kyl me sinne päästään. Mun on vaan pakko tarkistaa, että Ginny, Harry ja Ron on elossa", huokaisin. "Miks sä Weaslykästä välität?" Draco tuhahti äänessään häivähdys mustasukkaisuutta. "Voitko olla hiljaa? Me ollaan varmaan kuolemassa ja ainoa asia mistä sä tunnut välittävän on se, että mä en halua mun ystävän kuolevan", tiuskaisin ja kävelin ripeästi ulos. Pysähdyin niille sijoilleni. Ulkona näytti aivan hirveältä. Piha oli täynnä taistelevia noitia sekä velhoja. Jättiläisiä ja hämähäkkejäkin oli joka puolella.

Yhtäkkiä joku tönäisi minut tiilikasaan. Ähkäisin kivun säteillessä koko selkäni alueella. Draco oli työntänyt minut kasaan ja samalla heittäytynyt itse mukana, sillä jättiläinen oli ilmeisesti huitaissut meitä jollain kapulalla. Hengitin syvään. Adrenaliini kuohui sisälläni. Räpäytin silmiäni pari kertaa. "Mennään ettimään ne. Nyt", Draco huokaisi ja veti minua kädestä ympäri pihaa. Juoksimme erään kiven taakse piiloon.

"Mikä tää haju on?" kysyin nyrpistäen nenääni. "Hermione, täällä on verta joka puolella", Draco huokaisi kyllästyneenä. Pudistin päätäni ja katsoin ympärilleni. "Ei", kuiskasin nähdessäni ruumiin parin metrin päässä. Ryntäsin ruumiin luo ja tunnistin sen välittömästi professori Lipetitiksi runnellusta kehosta huolimatta. "Eieieieiei", mumisin kauhuissani. Kyyneleet sumensivat näköni ja laskin käteni hänen kaulalleen. "Hermione meillä ei oo aikaa tähän", Draco huokaisi viereltäni. Pudistin päätäni itkien ja hautasin kasvoni Dracon rintaan tämän halatessa minua.

"Varokaa!" kuului huudahdus. Nostin pääni nopeasti ylös. Kaikki kävi hemmetin nopeasti. Hahmo heittäytyi minun ja Dracon eteen. Hetken päästä se makasi maassa kuolleena.

"Ron!" kiljaisin ja ryntäsin pojan elottomaan ruumiin luokse. Tässä vaiheessa viimeistään kyyneleeni tulivat kuin virraten ulos kyynelkanavistani. "Ei tää voi mennä näin!" huusin tuskissani ja katsoin ympärilleni etsien tappajaa. Löysinkin pian velhon katsomassa minua ylimielisen hymyn kera. Nousin vihaisena ylös. Halusin tappaa hänet. Ei, halusin kiduttaa häntä niin kauan että hän menettäisi järkensä. Halusin hänet vastuuseen siitä, mitä hän oli juuri tehnyt parhaalle ystävälleni.

"Hermione ei!" kuulin Dracon huudahduksen takaani. En välittänyt. Minua ei pysäyttäisi mikään. Tappaisin hänet. Niin kuin hän juuri tappoi Ronin.

Seurasin velhoa vihaisena tyhjille käytäville. "Pysähdy, saatanan pelkuri!" huusin. Velho ei kuitenkaan pysähtynyt. "Kidutu!" huusin osoittaessani velhoa sauvallani. Hän kaatui maahan tuskissaan. Juoksin miehen luokse ja osoitin häntä sauvallani. Velho hymyili sairaasti minulle. Olisin voinut oksentaa. "Ei neitokaisella löydy sisua tappamiseen", hän naurahti. "Kidutu", tuhahdin ja velho huusi tuskaisena. "Multa löytyy sisua, jos mut pakottaa siihen. Ja nyt on sellanen tilanne että sä menit vittu tappamaan mun parhaan ystävän", mutisin hampaideni välistä. Velho purskahti sairaaseen nauruun. "Sekö verenpetturi? Hah!" hän nauroi. Se oli viimeinen tippa.

"Avada kedavra!" huusin. Velhon keho nytkähti ja tyhjä katse tuijotti minua syyllistävänä. Silloin tajusin mitä olin juuri tehnyt. Peräännyin kohti seinää kauhuissani. Kehoni tärisi. "Hermione!" kuului joku huudahdus. Pian käsivarret kietoutuivat tiukasti ympärilleni. Rauhoitteleva ääni alkoi puhua jotain. En kuitenkaan jaksanut erottaa sanoja toisistaan. Tuijotin järkyttyneenä elotonta ruumista. 

"Mä tapoin sen", kuiskasin kyyneleen vierähtäessä poskelleni. Draco halasi minua tiukasti ja silitti selkääni. "Shh", hän kuiskasi. Hautasin kasvoni hänen rintaansa hiljaa nyyhkyttäen.

--------------------

kommentoi ja paina votee, jos tykkäsit <3