darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

9 - "Mä teen tän vain koska on pakko." // Draco

{ Oonko ainoo kenen mielestä Draco/Tom näyttää tossa kohassa ihan älyttömän söpöltä? :D }

Istuin luihuisten pöydässä nojaten kädelläni pöytään. Mielessäni oli koko päivän ollut vain Granger ja hänen itkuiset silmänsä. Mietin, olinko minä aiheuttanut sen? Olinko minä saanut noin kauniin tytön itkemään ja huutamaan minulle kuin vihaisi minua?

Mutta hän oli laukonut täysiä totuuksia suoraan naamalleni. Minä ja puhdasverinen perheeni, hyi. Hän ei tulisi koskaan pitämään minusta. Weasley oli hänelle paljon parempi. He näyttivätkin paremmalta yhdessä. Minä olisin näyttänyt väärältä tytön seurassa. Aivan kuin kaksi täysin erilaisista palapeleistä olevaa palaa olisi tungettu väkisellä yhteen.

Katseeni kiinnittyi rohkelikkojen pöytään. Erityisesti sen keskikohdassa istuvaan viisikkoon. Viisikosta taas erityisesti kahteen henkilöön. Tyttöön ja poikaan. Punapäiseen ja brunetteen. Weasleyhyn ja Grangeriin.

Katsoin nauravaa kaksikkoa kateellisena. Minä en tulisi ikinä kokemaan mitään tuollaista. He näyttivät onnelliselta. He sopivat toisilleen.

Olikohan Weasley jo pyytänyt tyttöä tanssiaisiin?

Äh, mitä minä ajattelen. He seurustelivat, Draco. Tietenkin he menisivät yhdessä tanssiaisiin.

Ja minä joutuisin Pansyn kanssa, niinpä tietenkin.

Nyt oivalsin sen.

Jossain erittäin syvällä sisimmässäni olisin halunnut pyytää Grangeria tanssiaisiin kanssani. Entä jos olisin vain tehnyt niin sen sijasta, että olisimme alkaneet riitelemään tunnin jälkeen?

Mutta sitten hänen poikaystävänsä olisi murhannut minut.

Hän tulisi näyttämään upealta. Pystyin kuvittelemaan hänelle kauniin mekon. Hiukset olisi laitettu, mutta silti luonnolliset. Meikkikin olisi enemmän panostettu kuin yleensä, mutta luonnollinen.

Olen niin varma että tulen kuolaamaan hänen peräänsä lauantai-iltana, voi ei.

* * *

Oli keskiviikko, tanssiaiset olisivat jo kolmen päivän päästä. Nojasin yksin seinään odotellen professori McGarmiwan muodonmuutostuntia ja katselin ympärilleni. Potterin rohkelikkoporukka saapui iloisena käytävälle ja pyöräytin silmiäni huomatessani Grangerin siirtyvän lähemmäs Weasleytä. Pian myös professori itse saapui ja pääsimme sisään luokkaan.

Luokassa pöydät ja tuolit oli kasattu luokan perälle ja tajusin vasta nyt kuinka iso tila oli. McGarmiwa asteli hymyillen ison gramofonin vierelle ja käski meidän asettua tyttöjen ja poikien riveihin. Muljautin silmiäni tajutessani tunnin aiheen ja astelin laiskasti poikien riviin.

"Päivää. Tänään muodonmuutostuntia ei pidetä sillä kuten muistatte, lauantaina pidetään joulutanssiaiset. Harjoittelemme tänään siis paritanssia", McGarmiwa lausahti ja laitoin käteni puuskaan.

"Herra Weasley", professori sanoi ja viittoi hämmentyneen pojan luokseen. "Aseta oikea kätesi vyötärölleni", McGarmiwa sanoi Weasleyn noudattaessa ohjeita otsa rypyssä. Tämä oli huvittavaa katsottavaa. Pian professori ja poika näyttivät mallia tanssimalla lattian halki.

"Noniin, ottakaapas vastapäätä seisova pari ja alkakaa harjoitella musiikin tahtiin", McGarmiwa huudahti puhesorinan yli ja nostin katseeni minua vastapäätä seisovaan tyttöön, Hermione Grangeriin.

Tytön ilme synkkeni, mutta hän asteli luokseni suu mutrulla. Hän näytti hemmetin söpöltä yrittäessään näyttää vihaiselta ja hymähdin.

"Mä teen tän vain koska on pakko", Granger mutisi kun asetin käteni hänen vyötärölleen ja otin toisella tyttöä kädestä. "Luonnollisesti", huokaisin ja musiikki alkoi soida. Aloimme sähläämään jotakin ja Granger talloi vahingossa varpaani. Voihkaisin ja tyttö purskahti nauruun. "Sä ansaitsit ton", hän virnisti ja hymy kohosi omillekin huulilleni. "Okei, ehkä joo", naurahdin ja jatkoimme tanssimista hieman sähläten kokoajan.

Sain kuitenkin tanssia hänen kanssaan ja se oli tärkeintä vaikkei tanssimme ollut täydellistä.

Ja hän nauroi.

Hän nauroi maailman ihaninta ja aidointa naurua.

Tunnin loputtua otin tytön kädestä kiinni ja kumarruin suutelemaan sitä nopeasti. "Oli ilo tanssia kanssasi. Anteeksi vielä kaikesta", sanoin ranskaksi ja hän kohotti kulmiaan. "Ai herra Hurmuri oikeen vauhdissa vai? Oli ilo tanssia myös sinun kanssasi", hän tirskahti toisen lauseen ranskaksi ja päästin hänen kädestään irti. Katsoin tytön loittonevaa selkää ja vaaleanruskeaa hiuspehkoa, kun tämä asteli päätään pudistellen ulos luokasta. Huokaisin hymyillen, keräsin omat tavarani ja häivyin itsekin luokasta.

* * *

Lauantai oli vihdoin koittanut ja istuin sängylläni tuijotellen jalkojani. Salissa pitäisi olla viimeistään kuudelta, jolloin juhlat alkaisivat, mutta suositus oli että oppilaat tulisivat jo aikaisemmin. Itselläni ei ollut intoa lähteä mokomiin kekkereihin. Kello oli jo puoli kuusi ja melkein kaikki luihuiset olivat jo valmistautuneet. Yksi syy haluttomuuteeni taisi olla parini. En nimittäin ollut saanut ketään muuta, joten tyydyin menemään Pansyn kanssa. Toinen syy haluttomuuteeni oli se, että Granger menisi luultavasti Weasleyn kanssa.

Pyhä Weasley.

Mieleni teki oksentaa ja nyrpistin nenääni.

Ainoa asia minkä takia olisin voinut raahautua tanssiaisiin oli, että näkisin Grangerin. Näkisin kuinka upealta ja kauniilta hän näyttäisi ja voisin ärsyttää Pansya tuijottelemalla toisen tytön perään.

Virnistin itsekseni ja vilkaisin kelloa joka oli kahtakymmentäviittä vaille kuusi. Nousin ylös sängyltäni ja nappasin mustan puvun naulakosta jossa se oli ollut roikkumassa. Puin puvun päälleni ja sidoin mustat kengät kiinni jaloissani. Kävelin peilin eteen ja katselin itseäni. Kampasin hiukset vielä siististi, suihkautin hieman parfyymia ja huokaisin syvään.

Ehkä voisin pyytää yhden tanssin Grangerilta? Suostuisiko hän? Eihän Weasley nyt yhdestä tanssista minua voinut tappaa.

Hymähdin itsekseni ja tajusin kellon olevan jo varttia vaille. Tarkistin vielä kerran näyttäväni sekä tuoksuvani hyvältä ja suuntasin oleskeluhuoneen kautta kohti Suurta salia.

——————————

hejjj

tässä nyt taas tämmönen vähän lyhyempi osa, koska mulla tuntuu olevan kokoajan kiire niin en ehdi kirjottaa pitempiä xd

Mut paina votea ja kommentoi jotai kivaa jos tykkäsit <3