darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

6 - "Ootko sä sitten menossa Malfoyn kanssa?" // Hermione

Kun (yllätyksenä itsellenikin) lintsasin ensimmäisen tunnin maaten sängyssäni, päätin lähteä kirjastoon. Vaihdoin vaatteeni neuleeseen ja farkkuihin ja lähdin ulos oleskeluhuoneesta. Kävelin kirjastoon pitäen kokoajan katseeni maassa, sillä en halunnut katsoa ketään vastaantulevaa silmiin. He luultavasti näyttäisivät miljoona kertaa onnellisimmalta kuin minä.

Saapuessani sisään kirjastoon sain matami Prillilta oudoksuvan katseen, sillä minunhan olisi pitänyt olla tunnilla. Huokaisten kävelin jollekin satunnaiselle osastolle ja otin liilan värisen kirjan hyllystä. Istahdin pöydän ääreen ja aloin lukemaan kirjaa kyllästyneenä. Keskittymiseni kuitenkin herpaantui kokoajan, sillä aihe oli tylsä ja istuin samassa kohdassa kuin viimeksi jutellessani Malfoyn kanssa kirjastossa. Vilkaisin ympärilleni toivoen ettei hän olisi taas kyttäämässä jossain, sillä tiedän että olisin menettänyt itsehillintäni hänet nähdessäni.

Oi miltä olisikaan tuntunut läpsäistä hänen täydellistä poskeaan.

Ruhjoa hänen täydellinen naamansa.

Taikoa hänen täydellinen hiuspehkonsa kaljuksi.

Ärsytti ihan hemmetisti.

Halusin mennä huutamaan hänelle kaikki tunteeni pihalle.

Halusin tehdä sen hänen kavereidensa edessä.

Halusin nöyryyttää häntä samalla tavalla kuin hän oli tehnyt jo viisi ja puoli vuotta.

Purskahdin itkuun ja annoin pääni rysähtää kirjaan. Itkin hiljaa, kunnes kirjan sivut olivat aivan märät. Kaikki se purkautui kerralla. Kaikki viiden vuoden aikana kuulemani haukkumasanat ja solvaukset. Kaikki.

Se tuntui kuitenkin helpottavan hetki hetkeltä.

Hetki hetkeltä tunsin helpotuksen kasvavan ahdistusta suuremmaksi ja kyyneleitä ei lopulta enää tullut. Nostin pääni kirjasta ja pyyhkäisin kasvoni paidan hihaan. Näytin varmaan aivan hirveältä.

Nousin seisomaan ja laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Pyyhkäisin vielä kerran viimeiset kyyneleet pois ja lähdin kirjastosta. Kävelin suoraan lähimpään tyttöjen vessaan ja nojasin lavuaariin.

Katsoin itseäni peilistä.

Tuijotin syvälle ruskeisiin, itkusta punertaviin silmiin jotka tuijottivat minua takaisin peilistä.

Tuijotin kyynelvanoja tytön kasvoilla, joka tuijotti peilistä.

Tuijotin hänen ilmettänsä.

Eksynyt, surullinen ja vihainen.

Hänestä näkyi ettei hän nauttinut tilanteestaan.

Hänestä näkyi että hän kävi sisällään ristiriitojen sotia.

Hän halusi olla yksin, mutta silti ystäviensä kanssa.

Hän ei halunnut kuitenkaan satuttaa heitä sanoilla, joita hän saattaisi päästää suustaan vihaisena.

Hän oli rikki.

*          *          *

Kävelin Ginnyn, Ronin, Harryn, Nevillen ja Lunan takana kohti Suurta salia. Kello oli noin seitsemän illalla ja olimme menossa syömään. Seurasin nelikkoa Rohkelikon pöytään, sillä Luna meni tietenkin Korpinkynnen pöytään. Istuin Ginnyn viereen ja nojasin kyynärpäälläni pöytään katsoen tyhjästi eteeni.

"Ootteks saaneet vielä pareja?" Ron kysyi ja Neville vilkaisi Lunaa Korpinkynnen pöytään. "Meen Lunan kanssa", poika sanoi hymyillen ujosti ja Ron nyökkäsi. "Luonnollisesti. Entä te?" Ron kysyi Harrylta ja Ginnyltä jotka vilkaisivat toisiaan. "Näät sitten", Ginny hymyili. "Mäkin taidan pitää salaisuutena", Harry virnisti ja alkoi syömään ruoan ilmestyessä pöytään. Ron vilkaisi minua ja otin ruokaa lautaselleni huokaisten. "Hermione?" hän kysyi ja nostin ilmeettömän katseeni tuohon. "Haluaisitko sä kenties tulla mun kanssa?" Ron kysyi varuillaan, varmaankin ilmeeni vuoksi. Ei olisi voinut pätkääkään kiinnostaa jotkut lapselliset tanssiaiset. Halusin kuitenkin huijata Ronia hieman, sillä hän varmasti luuli etten saisi ketään. Mikä oli totta koska eihän minulla oikeasti ollut paria.

"Oisin muuten, mutta mua on kysytty jo. Ja mä suostuin", hymähdin ja Ronin ilme muuttui hämmentyneeksi. "Mut-", hän aloitti mutta pyöräytin silmiäni keskeyttämällä hänet. "Mä tiedän, kaikki luuli ettei tälläinen hikipinko sais ketään. Mut kappas vaan, aikainen lintu madon nappaa", tiuskaisin ja jatkoin syömistä tuntien Ronin katseen itsessäni. "En mä niin tarkottanu", poika mutisi äänensävyllä, jonka takia minun olisi tehnyt mieli perua sanani. Halusin kuitenkin pitää puoleni ja söin kuin en olisi edes kuullut hänen puhuvan.

"Aika huvittavaa jos Malfoy menee Parkinsonin kanssa", Ginny hymähti katsellen kaksikkoa luihuispöydästä. Tämä oli viimeinen puheenaihe josta halusin keskutella. "Jep. Voin kuvitella Parkinsonin vaan roikkuvan Malfoyssa koko ajan. Niiden tanssi tulee näyttämään huvittavalta", Ron naurahti ja join lasistani kurpitsamehua. "No kenen muun kanssa Malfoy menis?" Harry hymähti ja vilkaisin tuota hymähtäen. Sain Ronilta kauhistuneen katseen ja nostin kulmakarvaani kysyvästi.

"Mitä?" tuhahdin. "Ootko sä sitten menossa Malfoyn kanssa?" tuo kysyi järkyttyneenä ja Harryn, Ginnyn ja Nevilleen uteliaat katseet kääntyivät minuun. Katsoin Ronia tyrmistyneenä. "Miten sä edes voit antaa ajatusta sille, että mä menisin jonkun Malfoyn kanssa? Yäk. Joo en oo menossa", naurahdin pudistaen päätäni ja nousin seisomaan sillä olin saanut syötyä.

Nostin katseeni pöydästä ja se osui ensimmäisenä poikaan, joka tuijotti suoraan minuun luihuispöydästä. Mulkaisin häntä vihaisena ja harpoin ulos salista.

--------------------

hellooouuu,

jotenki tykkään kirjottaa Hermionesta tälläsenä vähän vihaisena ja tunnesotkuisena, en tiiä miks xdd

Paina votee ja kommentoi, jos tykkäsit <3