darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

19 - "Rakastatko sä mua?" // Hermione

"Hermione. Se ei oo ton arvonen", Ron kuiskasi halatessaan minua.

Kyyneleet tulvivat silmistäni, en saanut niille millään loppua.

Kurkkua kuristi.

Rintaa kiristi.

Haukoin happea nyyhkytyksen seasta.

Pojat halasivat minua tiukasti.

Onneksi minulla sentään oli heidät.

Ihmisiä, jotka välittivät.

*          *         *

Kävelin kohti Suurta salia vihaisena.

Näytin aivan hirveältä, minua ärsytti niin paljon etten ollut jaksanut meikata tai kammata hiuksiani.

Syvällä sisimmässäni tiesin, että halusin ainoastaan Dracon näkevän minut tälläisenä.

Rikkinäisenä.

Harpoin sisään saliin ja kirjaimellisesti kaikki kääntyivät katsomaan minua. Tuhahdin ja kävelin Harryn, Ronin ja Ginnyn luo.

Juuri kun Harry ja Ginny olivat suutelemassa, päätin itsekkäästi rykäistä. "Jos voisitte oottaa pari päivää että mä pystyn kattomaan", hymähdin ja kaksikko vilkaisi toisiaan. Istuin Ronin viereen joka katsoi minua huolestuneena.

"Sä näytät aivan hirveältä", hän totesi ja kohotin kulmiani. "Kiitos, tää paransi mun mielialaa aivan huimasti", tuhahdin ja sain pojan hiljenemään. Otin vähän ruokaa, ei ollut nälkä.

"Ehkä sun pitäis ottaa vähän enemmän", Ginny huomautti ja vilkaisin häntä. "Alatko sä nyt mun äidiksi? Ihan tosi, miks kukaan ei voi jättää mua rauhaan!" tiuskaisin ehkä hieman kuuluvammin kuin oli tarkoitus. Ihmiset kääntyivät katsomaan minua ja pyöräytin silmiäni. Ginny katsoi minua hieman pelästyneenä, muttei sanonut enää sanaakaan. Olin siitä kiitollinen, en olisi halunnut tahallani huutaa kellekään.

"Malfoy tuijottaa sua", Ron mutisi hetken päästä ja nostin automaattisesti katseeni suoraan harmaisiin silmiin, jotka katsoivat minua luihuisten pöydästä.

Huomasin pojan pelästyneen ilmeen hänen nähdessään olemukseni.

Silmiäni koristivat tummat aluset, viime yön valvomisesta.

Poskiluuni paistoivat naamastani laihtumisen jäljiltä.

Ihoni oli tavallista kalpeampi, sillä ruokavalioni kahden viime viikon ajan ei ollut ollut paras.

Solisluuni suorastaan paistoivat läpi.

Ja silmäni taisivat olla vieläkin punaiset itkemisen jäljiltä.

Dracon otsa rypistyi ja siristin silmiäni vihaisena. Teki niin mieli mennä haukkumaan tuo koko koulun edessä, ja vielä lyödä turpaan kirsikaksi kakun päälle.

Mutta samaan aikaan minun teki mieli mennä kysymään, mikä häntä vaivasi. Ja suudella häntä. Hänen pehmeitä, täydellisiä huuliaan.

Hermione, sinun pitäisi olla vihainen.

Ainiin, kiitos muistutuksesta aivot.