darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

24 - "Kattoisit vähän minne astut, kuraverinen." // Hermione

{anteeks ku en oo saanu aikaseks kirjottaa, mut nyt ois uus osa :) also yli 500 lukukertaa ja koht 600, mitäs hittoa. kiitti jos jaksat lukee tätä paskaa <3}

Istuin Rohkelikon oleskeluhuoneessa hiljaa. Tuijotin takassa loimuavaa tulta hiljaa peittoon kääriytyneenä.

"Täs", Ginny sanoi. Tyttö ojensi minulle kuuman kaakaon ja istui viereeni. Niiskaisin.

Vihasin itseäni sillä hetkellä. Miksi minun oli pitänyt edes mennä puhumaan Ronille? Miksi minun oli pitänyt suudella häntä? Miksi? Halusin itkeä sieluni Dracolle. Halusin näyttää kuinka pahoillani olin ja kuinka kaduin sanojani sekä tekojani aivan helvetisti.

Mutta hän vihasi minua. Halusin huutaa ääneni käheäksi siitä hyvästä että hän vihasi minua.

Halusin kirkua, kiljua, huutaa, karjua.

Kuitenkin tuijotin vain eteeni tyhjästi.

"Hermione, sano jotain", Ginny sanoi hiljaa. Punapää katsoi minua huolestuneena. Halusin hänet pois siitä. Halusin kätkeytyä potemaan vahvaa itsesääliä peittoni uumeniin. Halusin käskeä häntä painumaan vittuun.

"Mä haluan olla yksin", kähisin naurettavan hiljaa. Olisin naurahtanut itselleni, mutta se olisi luultavasti kuulostanut liian kolkolta Ginnyn korviin, jolloin hän ei ainakaan olisi jättänyt minua.

"Okei. Mä meen käymään pöllötornissa. Pysy täällä, jooko?" tyttö sanoi noustessaan ylös. Nyökkäsin vastahakoisesti kun hän häipyi ulos muotokuvasta.

Tuhahdin. Kuka hänkin oli määräilemään minua tai tekemisiäni?

Hermione, Ginny välittää sinusta ja haluaa että sinulla on kaikki hyvin.

Huokaisin syvään ja hörppäsin kaakaostani. Se maistui oikeastaan aika hyvälle. Join mukin tyhjäksi nopeasti ja nuolaisin huuliani. Laskin mukin pöydälle. Nousin ylös sohvalta ja laahustin tyhjään makuusaliin jossa hautauduin peittoni syövereihin.

* * *

Tammikuu vaihtui helmikuuksi. Päivät kuluivat kulunemistaan. Minä sen sijaan en muuttunut. Kävelin yhä käytävillä silmäpussieni sekä tyhjän katseeni kera. Ykkösluokkalaiset tuntuivat kiertävän minut kaukaa eteishalli-episodin jälkeen. Ihme että Harry, Ginny ja Ron vielä kehtasivat kulkea seurassani.

"Mahtavaa että neiti Grangerkin viitsii näyttäytyä oppitunnin viimeisille minuuteille", McGarmiwa huokaisi saapuessani luokkaan pahasti myöhässä. "Nukuin pommiin", kohautin olkiani ja istuin paikalleni. "Paras olla viimeinen kerta. Sulla on aivan liikaa myöhästymisiä", professori sanoi ja jatkoi opetustaan. Pyöräytin silmiäni ja hautasin kasvoni kirjaan.

Seuraava tunti oli liemiä. Laahustin luokkaan tällä kertaa ajoissa ja istuin johonkin tuolille. Otin kasvoilleni viime päiviltä tutun tyhjän katseeni. Tuijotin eteeni. Ron istui viereeni huokaisten syvään.

"Haluutko olla mun pari siinä tän päivän projektissa?" hän kysyi.

"Niin missä?

"Siinä projektissa. Meidän pitää valita joku taikajuoma ja tehdä siitä esitelmä. Kuhnusarvio sano siitä eilen."

"Jaa, mä nukuin eilisen tunnin."

"Ai."

Poika katsoi minua hämmentyneenä. "No nyt sä tiedät. Joten haluisitko sä olla mun pari?" hän kysyi. Hymähdin. "Joo, voin mä", sanoin ja käänsin katseeni takaisin eteeni. En jaksanut tiuskia Ronille. Hän yritti kuitenkin olla vain ystävällinen.

Mutta kukaan ei pystynyt kieltämään sitä. Kukaan ei pystynyt kieltämään kiusallista jännitettä välillämme. Se olisi pitänyt selvittää, tiedän. En vain jaksanut käydä vakavaa keskustelua kenenkään kanssa.

Kuhnusarvio jakoi pergamentit kaikille ja käänsin katseeni Roniin. "Käykö moniliemijuoma?" haukottelin. "Okei, joo", hän vastasi ja alkoi etsimään tietoa kirjoista mitä luokassa oli. Minä taas tein osuuteni siinä, kun yritin pitää itseni hereillä.

"Onks tää hyvä?" Ron kysyi tihrustettuaan jonkin aikaa pergamentille jotain. "Joo on se", vastasin kääntämättä katsettani kiinnostavasta ötökästä ikkunassa. "Mä voin lukea kun sä kirjotit", lisäsin ja sain hyväksyvän vastauksen takaisin.

Päädyimme esittämään esitelmämme kolmansina. Astelin Ronin kanssa muun luokan eteen ja rykäisin tarttuessani pergamentista kiinni. Rypistin otsaani sillä silmäni eivät tahtoneet pysyä auki.

"Mitä tässä lukee?" kuiskasin Ronille. Hän huokaisi ja selvensi ajatuksiani. Hymähdin.

Joutuessani kysymään häneltä tekstistä jo varmaan kymmenennen kerran, tuhahdin vihaisena itselleni. Aloin lukea, enkä edes ollut varma mitä suustani tuli ulos. Luin tekstin loppuun ja nostin katseeni luokkatovereiheni.

Osa heistä katsoi minua huvittuneena, jotkut nauroivat ääneen. Pieni osa taas katsoi huolestuneena – en minä oikeasti niin pahalta voinut näyttää! – kuten esimerkiksi Harry.

Katseeni kohtasi erään nauruaan pidättelevän luihuisen kanssa.

Draco katsoi minua ylimielisellä katseella. Hän sanoi jotain Crabbelle ja Goylelle osoittaen minua, jolloin kaksikko räjähti nauruun. Peräännyin askeleen ja osuin hyllyyn, jolta törmäyksen seurauksena tippui pari lasipulloa. Pullot särkyivät tuhansiksi palasiksi lattialle, joka demonstroi erittäin hyvin sillä hetkellä sydäntäni.

"Kattoisit vähän minne astut, kuraverinen."

Sirpaleet sisälläni rikkoutuivat miljooniksi.

Tuijotin Dracoa hämmentyneen sekä loukkaantuneen sekaisilla tunteilla. "No, mitä sä odotat? Ovi on tossa", hän naurahti.

Tunsin suolaisten, erittäin tutuksi tulleiden kyyneleiden virtaavan poskilleni.

Kaikki olivat hiljaa, tuijottivat minua. En voinut itkeä heidän edessään. He pitivät minua jo valmiiksi pettäjä-kuraverisenä. Nimi ei kertakaikkiaan voinut enää jatkua yliherkällä.

"Mä-", aloitin mutta tajusin ääneni olevan liian heikko tähän. Tipautin pergamentin lattialle ja kävelin ulos ovesta. Lähdin juoksemaan kyyneleiden valuessa kaulaani pitkin paidan sisään inhottavasti. Oli pakko päästä ulos ottamaan happea.

--------------------

lolz, moi vaan taas

tuntuu et en ois kirjottanu pitkään aikaan, vaik siit on vasta kohta kaks viikkoa xd

mut täs oli nyt tälläne vammanen osa, nauttikaa

kommentoi ja paina votee jos tykkäsit <3