darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

32 - "Kaikki on hyvin. Me selvittiin." // Hermione

{ 1000 lukukertaaa!! mitä hittoa oikeesti, kiitti tuhannesti kaikille jotka jaksaa lukee <3 }

Draco talutti minua pitkin käytävää hitaasti. Käteni ja jalkani tärisivät edelleen.

"Sun pitää rauhoittua. Se tappoi sun parhaan ystävän", poika sanoi. Käänsin katseeni häneen. "Mä silti tapoin sen. Entä jos sillä oli perhettä? Lapsia?" kuiskasin hiljaa. Draco asetti kätensä alaselälleni ja vei minut Suureen saliin. Poika istutti minut penkille ja halasi minua hiljaa. Niiskaisin.

"Luojan kiitos!" kuului tytön huokaisu. Ginny juoksi luoksemme. Nostin katseeni tytön kasvoihin ja huomasin kyynelten raidoittamat posket. Harry seurasi Ginnyä kävellen ja otti häntä kädestä kiinni. "M–mä oon niin pahoillani", mumisin. Ginny ähkäisi ja kaappasi minut tiukkaan halaukseen. "Ei se oo sun syy", tytön hauras ääni kuiskasi. Hän oli itkenyt. Paljon.

"Se uhras oman henkensä meidän takia", kuiskasin. Ginny katsoi minua kulma koholla. "Joku velho yritti tappaa meidät. Ron heittäyty siihen eteen", Draco vastasi puolestani. Vilkaisin häntä ja nyökkäsin huokaisten. "Okei. Mutta onneks te ootte hengissä. Mä pelkäsin et olin menettäny sutki, Hermione", Ginny huokaisi syvään. Harry veti Ginnyn perässään peremmälle saliin.

Draco nousi ylös ja otti kädestäni kiinni. "Voidaanko me nyt lähteä?" hän kysyi ahdistuneena. Rypistin otsaani. "Ei. Me ei voida vaan jättää muita tänne ja paeta. Se on pelkurimaista", sanoin. Draco kohotti kulmaansa huvittuneena. "Pelkurimaista? Siis että me halutaan pelastautua koska ois kiva viel elää loppuelämä? Okei", hän naurahti sarkastisesti. "No sä voit mennä mutta mä en oo lähdössä", tokaisin. "Ootpas. Mä vaikka raahaan sut. Mä en aio menettää sua enää", hän sanoi vakavasti. Huokaisin pudistaen päätäni, "Älä pakota mua tähän, Draco." "Oikeesti mä ymmärrän joo, sä oot rohkelikko ja rohkee ja tälleen. Mut sun ei tarvii olla tyhmänrohkea!" poika tiuskaisi. Suljin silmäni. Hengitin syvään.

"Mä en ole lähdössä. Piste", sanoin ja käännyin ympäri kävelläkseni Harryn ja Ginnyn luo. Draco kuitenkin nappasi ranteestani kiinni. "Päästä. Irti", mutisin jo aika paljonkin ärsyyntyneenä. Poika kuitenkin pudisti päätään. Minulla napsahti päässä. "Jumalauta nyt päästät irti siitä kädestä vitun mulkku!" huudahdin ja sain mitä halusin. Draco päästi kädestäni irti hiljaa ja katsoi minua surullisesti. "Selvä. Saat mitä haluat, neiti Granger", poika hymähti vanhalla sekä tutulla kylmällä äänensävyllään. Hän pyörähti ympäri ja harppoi dramaattisesti ulos salista.

Tuhahdin ja kävelin Harryn sekä Ginnyn luo. Bellatrixin joukot olivat ilmeisesti vetäytyneet, sillä sali oli täynnä oppilaita, henkilökuntaa sekä auroreita. Istuin toisiinsa kietoutuneen parivaljakon viereen huokaisten. "Toi näytti pahalta", Harry hymähti. Kohautin olkiani ja nappasin vesimukin. "Draco on vaan hiton dramaattinen", huokaisin ja kulautin veden alas. Nojasin kädelläni penkkiin hiljaa.

"Mä tapoin sen", sanoin. Tuijotin eteeni tyhjästi. "Täh?" Ginny kysyi. "Mä tapoin sen joka tappo Ronin. Mä en vaan pystyny estämään itteeni. Tää on ihan hirveä tunne", sanoin hiljaa. "Voi ei", Ginny huokaisi ja halasi minua. Huokaisin syvään. Halasin takaisin. "Paljonko kello muuten on?" kysyin. "Öhm... Puol neljä aamulla", Harry vastasi. Nyökkäsin haukotellen.

*          *          *

Pureskelin kynsiäni hermostuneena. En ollut kuullut Dracosta muutamaan tuntiin ja Bellatrixin joukot olivat hyökänneet uudelleen. Kävelin koulua ympäri etsien poikaystävääni. En kuitenkaan löytänyt häntä ja olin varma, että olin kävellyt saman käytävän läpi ainakin kuusi kertaa. Valuin seinää pitkin maahan täristen. Olin niin huolissani, että olisin voinut kuolla. Joka paikkaan koski. Väsytti aivan helvetisti. Kehoni oli täynnä ruhjeita, haavoja sekä likaa. Kadutti niin paljon. Miksen ollut vain totellut Dracoa? Olisimme jo turvallisesti heidän kartanossaan, luultavasti nukkumassa.