darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

23 - "Sä et jätä mulle vaihtoehtoa." // Hermione

Tuijotin vihaisena Ronia, joka tuijotti takaisin. Olisi tehnyt mieli vain huutaa hänelle päin naamaa, kuinka ärsyttävä hän oli.

"Kuulkaas nyt. Mitä teille on tapahtunut? Tehän olette olleet ystäviä viimeiset kuusi vuotta", Dumbledore ihmetteli ja käänsin katseeni häneen kädet puuskassa. "Voit kysyä Ronaldilta. Se luulee omistavansa mut tai jotain", tuhahdin ja sain Ronilta vihaisen mulkaisun.

Dumbledore huokaisi pudistellen päätään ja laski silmälasinsa pöydälle. "Mun mielestä teidän kannattais selvittää tää asia. Ootte kuitenkin niin hyviä ystäviä, ettei sitä kannata heittää hukkaan tommosen turhan asian takia. Mä annan teille molemmille viikon jälki-istuntoa ku ette osanneet käyttäytyä vaan aloititte lapsellisen ruokasodan. Lisäksi vähennän Rohkelikolta yhteensä 60 pistettä. Toivon myös, että käytte asianne läpi ja sovitte. Voitte lähteä", professori sanoi ja nyökkäsin. Lähdin kävelemään kierreportaita alas Dumbledoren kansliasta.

"Hermione", Ron sanoi takaani ja käännyin. "Mitä?" tiuskaisin ehkä hieman liian ilkeästi, sillä poika otti askeleen taaksepäin varautuneena. "Anteeks. Mun mielestä Dumbledore on oikeessa", hän huokaisi ja kohotin kulmaani. "Pari viikkoa sit sä olit viel valmis hakkaamaan Dracon hiukkasiks. Miten yks Dumbledoren puhe voi muuttaa sun mielipiteen?" kysyin laittaen kädet puuskaan.

Ron katsoi ensin jalkojaan ja nosti sitten epävarman ja epämukavan katseensa minuun. "Koska..." hän aloitti ja pudisti päätään. Hän astui pari askelta lähemmäs minua ja suuteli minua.

Siis suuteli minua.

Mitä?

Hetkinen...

Hän todella suuteli minua.

Jähmetyin totaalisesti niille sijoilleni.

Mitä. Hittoa.

Poika tajusi hämmentyneisyyteni viimeistään silloin kun en vastannut suudelmaan ja vetäytyi kauemmas. "Mä...tota", hän mumisi punastuessaan syvästi. "Mä unohdin että sä oot Malfoyn kanssa..." hän jatkoi ja tuijotin vain Ronia tyhmän näköisesti. "Pliis sano jotain", poika voihkaisi hermostuneena.

"Öhm... Mä en tiedä..." mumisin ja suljin silmäni hetkeksi. Hengitin syvään kerran ja sitten toisen. Avasin silmäni.

"Mä haluan sun tietävän, että mä oikeesti pidän susta paljon. Ja mä voin tarjota sulle paljon enemmän ku Malfoy", Ron sanoi ja otti kädestäni kiinni. Vilkaisin käsiämme ja siirsin katseeni takaisin Roniin.

En tiedä mikä ongelma aivoillani oli.

Sillä vasta kun kehoni oli jo toiminut, tajusin että suutelin Ronia uudestaan.

Hänen huulensa...

Hänen huulensa tuntuivat kuitenkin hemmetin hyviltä

Ja en edes tiennyt että hän oli näin hyvä suutelemaan! Mitä hemmettiä.

Tunsin Ronin kädet vyötärölläni ja seuraavaksi hän oli painanut minut vasten seinää ja olin kietonut omat käteni hänen kaulaansa.

Hermione, tämä on ihan hemmetin väärin. Sä seurustelet Dracon kanssa.

Turpa umpeen, aivot.

Halusin kerrankin elää hetkessä, miettimättä seurauksia. Ja tämä tuntui juuri siltä. Niin vaaralliselta, mutta samaan aikaan niin saakelin hyvältä.

Irroittauduin haukkaamaan happea ja katsoin Ronia hengästyneenä. Purskahdin hervottomaan nauruun ja nojasin seinään nauraen.

"Mitä?" poika naurahti hämmentyneenä. "Tää on niin outoa. Miks sä et koskaan kertonu et oot noin hyvä suutelemaan?" hymyilin. Ron punastui ja kohautti olkiaan. Hän näytti niin söpöltä.

"Vau", kuulin vähän matkan päästä ja käänsin katseeni puhujaan.

Draco seisoi noin viiden metrin päässä meistä loukkaantuneen näköisenä.

Tajusin Ronin käsien lepäävän vieläkin vyötärölläni ja irroitin ne nopeasti. Astuin pari askelta lähemmäs Dracoa. "Tää ei oo sitä mitä sä luulet", sanoin varovasti mutta poika vain pyöräytti silmiään. "Mä näin. En kyllä ois halunnu nähä, mutta sulla kesti niin kauan että mä päätin lähteä etsimään sua", tuo totesi kylmästi. Harpoin hänen luokseen ja tartuin hänen kädestään kiinni. "Mä-", aloitin mutta hän keskeytti minut. "Älä. Ei tässä kuitenkaan ois ollu mitään järkeä."

Draco vetäisi kätensä takaisin ja kääntyi lähteäkseen. "Eieieieiei", sanoin nopeasti ja yritin tarttua hänen kädestään vielä kiinni. Hän kuitenkin nopeutti askeliaan kokoajan ja yritin vain pysyä perässä. "Draco pliis kuuntele mua", niiskaisin itku kurkussa ja heittäydyin roikkumaan hänen jalkaansa keskellä eteishallia. Monet kääntyivät tuijottamaan meitä.

"Mun ei tarvii kuunnella. Mä näin ja kuulin tarpeeks", hän tiuskaisi ja vetäisi sauvan taskustaan aikeinaan irroittaa minut. "Ei! Sä et uskalla käyttää taikaa muhun. Sä rakastat mua ja mä rakastan sua. Niin se menee. Mä en oo lähtemässä tästä", nyyhkin sillä kyyneleet olivat jo purkautuneet ulos kyynelkanavistani.

"Hermione päästä irti", Draco mutisi hampaidensa välistä. Hän ei olisi halunnut satuttaa minua, tiesin sen.

Pudistin kuitenkin päätäni itsepäisesti ja tarrauduin tiukemmin hänen jalkaansa kiinni.

Ympärillemme oli muodostunut jo kaunis joukkio uteliaita oppilaita.

"Sä et jätä mulle vaihtoehtoa", poika kiristeli leukojaan ja kohotti sauvansa kohti minua. Pudistin päätäni jo vuolaasti itkien ja puristin silmäni kiinni.

"Irtijo", Draco mutisi ja tunsin paiskautuvani vähän matkan päähän. Ähkäisin itkun seasta ja käperryin sikiöasentoon.

"Hermione!" kuulin Ginnyn huudahduksen ja hetken päästä tunsin hänen kätensä ympärilläni.

En pystynyt reagoimaan mitenkään. Itkin vain.

"Eikö teillä oo muuta tekemistä?" kuulin Harryn tiuskaisevan oppilaille jotka alkoivat lähteä. Ginny halasi minua tiukasti ja hautasin kasvoni hänen rintaansa itkien. "Mä oon ihan hirvee. Mä en ees tiiä miks mä itken. Mä ansaitsin tän", itkin hysteerisesti Ginnyn ja Harryn hyssytellessä minua.

"Jos nouset niin mennään oleskeluhuoneeseen, jooko?" Ginny kuiskasi ja nyökkäsin itkien. Lähdimme hitaasti kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta minun nyyhkytykseni saattelemana.

--------------------

hope u liked

kommentoi jotai jos tykkäsit ja paina votee <3