darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

15 - "Ei varmana riidelty. Sä näit unta." // Hermione

[ Jo 200 lukukertaa, mitäääää! Thank u <3 ]

Tuntui oudolta.

Huimasi vähän.

Ei tuntunut kivalta.

Kuin en olisi oma itseni.

Pudistin päätäni ihmeissäni ja kävelin makuusaliin. Riisuin vaatteeni ja kömmin peiton alle.

Mikä päivä oli?

En tiennyt.

Oliko edes ilta?

En tiennyt.

Mitä oli tapahtunut?

En tiennyt.

*          *          *

Hyppelin hymyillen alakertaan portaita pitkin. Herätessäni olin lopulta muistanut, että eilen oli ollut jouluaatto. Draco oli antanut minulle kauniin sormuksen ja itse olin vienyt hänet katsomaan elokuvaa tarvehuoneeseen. Seuraavaksi muistin vasta sen, kun kävelin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.

Hyppelin sisään Suureen saliin ja huomasin Dracon lukemassa lehteä otsa rypyssä. Hiivin hänen taaksensa ja säikäytin hänet.

"Hui saatana", poika henkäisi ja käänsi hämmentyneen katseensa minuun. Istuin hänen viereensä ja otin puuroa hymyillen. "Mitä sä luet?" kysyin hörpäten kurpitsamehua ja huomasin hänen edelleen tuijottavan minua kuin aaveen nähneenä. "Mitä? Näytänks mä tyhmältä?" kysyin nopeasti ja haroin hiuksiani. Draco kuitenkin pudisti päätään. "Sä näytät hyvältä niinku aina mut... Annatko sä näin nopeasti anteeks sen et mä huusin sulle?" hän mutisi hämmentyneenä ja rypistin otsaani. "Millon sä oot huutanu? Ooks varma ettet nähny unta?" naurahdin ja söin pari lusikallista puuroa.

Dracon ilme muuttui erittäin hämmentyneestä hieman huolestuneeksi ja kohotin kulmaani. "En mä nähny unta. Ootko sä kunnossa? Kaaduitko sä matkalla teidän oleskeluhuoneeseen?" poika kyseli ja kokeili otsastani kuumetta. "Mitä sä sekoilet? Mä pääsin ihan turvallisesti mun sänkyyn sen jälkeen ku oltii lopetettu sen elokuvan kattominen", naurahdin syöden ja Draco rypisti otsaansa.

"Me riideltiin", hän sanoi otsa rypyssä ja naurahdin varmaan tuhannen kerran jo tämän keskustelun aikana. "Ei varmana riidelty. Sä näit unta", sanoin vakuuttuneena kyseisestä faktasta. "Sä et muista", hän totesi etsien jotain lehdestä. "Ihan oikeasti. Sä näit unta", vakuutin ja hän löysi etsimänsä lehdestä.

"Oisko se mahdollista?" hän kysyi itseltään hiljaa ja huokaisin tylsistyneenä. Hän luki jotain uutisesta ja nyökkäsi. "Meidän pitää mennä Dumbledoren luo. Nyt heti", poika sanoi nousten ylös ja nappasi kädestäni kiinni. "Miks ihmeessä? Luuletko sä oikeasti että mussa on jotain vikana?" tuhahdin jo kyllästyneenä ja Draco pyöräytti silmiään. "Voitko nyt luottaa muhun? Tää on vakavaa", hän katsoi minua syvälle silmiin omilla, harmailla silmillään ja katsoin takaisin. "Okei. Kunhan sä selität mulle matkalla, mistä hitosta on kyse", huokaisin ja seurasin kiitollisen näköistä poikaystävääni ulos salista.

Kävelimme kohti rehtorin kansliaa Dracon selittäessä minulle tilannetta. "Siis sä luulet että sun täti, se sama noita joka on tehny iskuja ministeriöön, on tunkeutunu eilen mun mieleen?" toistin katsoen Dracoa, joka nyökkäsi. "Jos se on totta, nii tää on todella vakavaa", hän sanoi ja käveli ripeästi tyhjällä käytävällä. Pysähdyin kuitenkin paikoilleni ja sain pojalta kyllästyneen katseen. "Vauhtia. Oikeesti tää voi olla vakavampaa ku miltä se kuulostaa", hän voihkaisi ja pudistin päätäni. "Kerro mulle meidän riidasta", pyysin ja poika kohotti kulmiaan. "Se ei oo meidän ykkösprioriteetti nyt", hän huokaisi mutta painoin sormeni hänen huulilleen. "Oo hiljaa ja kerro mulle mistä me riideltiin", sanoin tiukasti ja Draco huokaisi syvään. Otin sormeni pois ja hän kertoi kaiken.

Rypistin otsaani huvittuneena. "Luuliko se ämmä et mä yleensä noin pienestä suutun?" hymähdin ja Draco kohautti olkiaan. "Hemmetin naurettavaa", mutisin pojan jo vetäessä minua kohti rehtorin kansliaan.

Portaisiin saavuttuamme seurasin häntä sisään huoneeseen. "Neiti Granger ja herra Malfoy! Mikä tuo teidät luokseni tänään?" vanha parrakas velho kysyi työpöytänsä takaa ja käveli luoksemme. "Mä epäilen, että Bellatrix Lestrange on tehnyt hyökkäyksen", Draco sanahti katsoen professoria vakavana. Dumbledoren ilme muuttui huolestuneeksi ja hän vilkaisi minua. "Keneen tää mahdollinen hyökkäys on kohdistunut?" hän kysyi ja Draco vilkaisi minua. "Hermione ei muista mitään meidän eilisen riidan ajalta. Musta tuntuu, että mun täti tunkeutu sen mieleen aikeinaan saada meidät riitelemään", poika sanoi ja Dumbledore rypisti otsaansa. Hän kääntyi puoleeni ja katsoi minua puolikuun muotoisten silmälasiensa takaa. "Millanen olo sulla oli sen jälkeen? Huimasiko?" hän kysyi ja nyökkäsin. "Tuntu tosi oudolta ja huimas. Mä en muistanu mitään illalla. Tuntu siltä ku en ois ollu oma itseni. Mun muisti palas vasta tänä aamuna, mut en siltikään muistanu sitä eilistä riitaa", huokaisin.

"Kaikki oireet. Te teitte oikein kun tulitte kertomaan mulle. Täytyy lähettää pöllö ministeriöön heti. Koulu täytyy varmistaa myös. Jääkää te kaksi tänne odottamaan", Dumbledore luetteli ja häipyi huoneesta. Käänsin katseeni Dracoon joka otti kasvoni hellästi käsiinsä ja suukotti huuliani. "Mua pelottaa", mumisin ja poika veti minut käsivarsiensa suojaan. "Ei sulle käy mitään. Mä lupaan", hän kuiskasi ja suljin silmäni haudatessani kasvoni hänen rintaansa.

Siinä oli hemmetin hyvä olla.

--------------------

heh,

sain sittenki tehtyä jo tänään uuden osan ku jäi aikaa.

Tosiaan, tiedän että Bellatrixillä ei oikeesti oo mitään tollasia kykyjä, mutta tää on fanfictionia ja keksin sen siis omasta päästäni :)

Paina votee ja kommentoi jos tykkäsit tästä lyhyestä osasta <3