darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

25 - "Nyt kukaan ei oo keskeyttämässä." // Hermione

{Yli 700 lukukertaa ja yli 100 votee mitäääää! kiitti ihan hitosti jos jaksat lukee <33}

Draco Malfoy on totaalinen ääliö.

Tätä lausetta hoin itselleni joka päivä ainakin kolme kertaa. Hoin sitä itselleni silloin, kun yritin olla ärsyyntymättä pojan pistävistä kommenteista.

Kun hän heitteli päähäni kaikenlaisia asioita tunnilla.

Kun hän pilkkasi minua ja ystäviäni käytävillä.

Kun hän piti Pansy Parkinsonia kädestä.

Kun kaikki palasi hiljalleen ennalleen.

Siinä kuitenkin meni päiviä ja helmikuu kului yhdessä hujauksessa.
   Istuimme Ronin kanssa kirjastossa odottamassa Harrya. Hän oli sanonut tulevansa jo puoli tuntia sitten, muttei kyseistä poikaa näkynyt vieläkään missään. Olimme siis alkaneet tehdä jo lähtöä kun Ron tarttui kädestäni kiinni. Katsahdin häneen kysyvästi.

"Miks sä suutelit mua takaisin silloin?" hän kysyi. Rypistin otsaani. En halunnut puhua tästä vaikka olisi pitänyt.

"Mä en tiedä– Ron...", huokaisin syvään. Katseeni tipahti jalkoihini mutta nousi pian taas ylös Ronin nostaessa leukaani. Katsoin häntä hieman surullisena.

"Musta tuntuu että sä tiedät, mutta sanonpa silti. Mä rakastan sua. Oikeasti", Ron sanoi. Voihkaisin ja hautasin kasvoni käsiini.

"Onks se noin paha asia?" poika kysyi hämmentyneenä. Pudistin päätäni huokaisten. "Mä en tiedä mitään. Siis. Kun musta tuntuu ihan hirveeltä vaikka mä ajattelen sua koko ajan. Se tuntuu siltä ku mä pettäisin Dracoa tai jotain. Ihan hiton naurettavaa", voihkaisin ja läpsäisin itseäni otsalle.

"Siis mitä?" Ron kysyi käheällä äänellä. Nostin katseeni häneen. "Mitä mitä?" kysyin. "Sä ajattelet mua?" poika toisti. Huokaisin pudistaen päätäni ja tartuin hänen kasvoistaan kiinni. "Jep. Mä ajattelen sua koko ajan vaikka se tuntuu älyttömän väärältä", sanoin ja painoin huuleni punatukkaisen huulille.

Se suudelma oli monin tavoin erilainen kuin suudelmani Dracon kanssa, vaikka olinkin suudellut Ronia ennenkin.

Lämpö suorastaan huokui hänestä. Epävarmat suudelmat muuttuivat hetki hetkeltä varmemmiksi. Ron kietoi kätensä ympärilleni tiukasti ja veti minut lähelleen. Siinä oli hemmetin hyvä olla.

"Nyt kukaan ei oo keskeyttämässä", Ron naurahti. Naurahdin hiljaa ja nojasin poikaan sulkien silmäni.

Hän oli niin lämmin ja mukava.

Ehkä voisin unohtaa Dracon tällä tavalla.

*          *          *

Päivät kuluivat taas tavallisina ja tylsinä eteenpäin. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin Ron.

Poika toi lämpöä sekä iloa huomattavan paljon päiviini.

Tuntui että nauroin niin paljon että vatsaani sattui.

Onnistuin myös tehtävässäni. En muistanut enää Dracoa. Näytin, että olin noussut ylös surkeasta mielentilastani. Olin siirtynyt eteenpäin. Mitä väärää siinä oli? Itsehän herra Malfoy oli tehnyt sen minua nopeammin.

Nyt hänellä oli kuitenkin joku ongelma vihoitella suhteestani Roniin. Saakelin mulkku.

"Hermioneee!" kuulin huudahduksen käytävän toisesta päästä. Käännyin ympäri ja Ron juoksi luokseni. Poika kaappasi minut tiukkaan syleilyyn. Halasin häntä takaisin hymyillen.

"Miten menee?" hän kysyi. Nostin katseeni hänen silmiinsä hymyillen. "Tosi hyvin. Mulla ei oo aikoihin menny näin hyviin", hymyilin ja suutelin Ronia. Hän vastasi suudelmiini hellän täydellisesti. Huulemme liikkuivat samassa tahdissa, sulautuen toisiinsa.

Hetken päästä Ron vetäytyi hymyillen kauemmas ja otti käsistäni kiinni.

"Mä oon oottanu tätä niin kauan. Et saisin suudella sua ja pitää sun käsistä kiinni",  hän hymyili. Vastasin hymyyn samalla mitalla.

Ron nosti oikean käteni ylös ja tarkasteli Dracon antamaa sormusta joka oli nimettömässä. "Mistä sä oot näin kauniin sormuksen saanu?" hän kysyi hymyillen. "En mä muista. Se on ollu mulla niin kauan", naurahdin pienellä valeella. Ei Ronin tarvitsisi tietää että Draco oli antanut kyseisen sormuksen minulle.

Ron kuitenkin otti sormuksen sormestani tarkastellakseen sitä paremmin. Hän pyöritteli sitä hetken. Yhtäkkiä hänen ilmeensä kuitenkin muuttui hämmentyneen kautta turhautuneeksi.

"7.12.1996 Hermione & Draco? Eiks toi oo se päivä ku te panitte?" Ron kysyi. Nappasin sormuksen takaisin ja sujautin sen taskuuni. "Meidän ei tarvii puhua siitä", hymähdin katseeni tippuessa varpaisiini. Ron huokaisi syvään ja otti käsistäni uudelleen kiinni. "Mä en halua olla se joka on kateellinen sun edellisen takia. Mutta voisitko sä olla pitämättä tota? Pliis?" hän kysyi. Nostin katseeni takaisin ylös ja hymyilin hieman. "Joo, toki", sanoin ja suukotin hänen poskeaan.

Lähdimme kävelemään käsikkäin kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta.

--------------------

vähä lyhyt but hope u liked

paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3