{ Kohta 100 lukukertaa, jeiii<3 }
Kiirehdin Suuren salin ovien eteen juuri viittä vaille kuudeksi ja huomasin Pansyn nojailevan tylsistyneenä seinään. Kävelen tytön luokse ja hän nosti katseensa minuun. "Vau, säkin päätit vihdoin ilmaantua", Pansy tuhahti ja otin hänen kädestään kiinni. "Älä valita", mutisin ja huomasin Grangerin kävelevän portaita alas. Katseeni lukittui tyttöön, joka näytti taianomaiselta.
Kaunis, vaaleanpunainen silkkimekko paljasti täydellisesti tytön sirot, mutta näkyvät muodot ja paljaat olkapäät saivat hänet näyttämään vielä enemmän elegantilta.
Kuten arvasin, hän oli panostanut meikkiinsä enemmän kuin yleensä, mutta näytti silti täydellisen luonnolliselta.
Hiuksista osa oli sidottu pään päälle kiinni ja pieni osa kiharrettu. Kampauksessa oli kiinni pieniä kimaltelevia lumihiutaleita, jotka näyttivät hiton söpöiltä.
Tyttö asteli Weasleyn luo kiinnittämättä minuun mitään huomiota, tietenkin. Weasley suuteli Grangerin kättä ja pari käveli hymyssäsuin sisään saliin.
"Draco mennään", Pansy hymähti ja suorastaan raahasi minut sisälle saliin. En vain voinut uskoa kuinka kaunis Granger oli. Seurasin Pansya muiden oppilaiden sekaan ja työnsin kädet taskuihin. "Tervetuloa vanhempien luokkien joulutanssiaisiin. Muistakaa, että kaksi ensimmäistä tanssia täytyy tanssia. Muuten voitte nauttia tunnelmasta ja tutustua vaikka uusiin ihmisiin. Nauttikaa", professori Dumbledore julisti ja musiikki alkoi soida.
Pakollisten kappaleiden ajan Pansy suorastaan raahasi minua perässään kun itse tuijottelin Grangeria. Toisen kappaleen loputtua huokaisin syvään ja korjailin hiuksiani. "Tanssitaanko vielä?" Pansy kysyi ja pudistin päätäni. "Ei kiinnosta. Mä käyn hakemassa juotavaa itselleni", hymähdin ja pujottelin musiikin tahdissa tanssivien ihmisten ohi ruokapöytien luo. Nappasin pöydältä juotavaa ja kulautin lasin alas. Lysähdin istumaan jollekin tuolille ja pyörittelin lasia kädessäni. Laitoin kädet puuskaan ja katselin tanssivia ihmisiä kyllästyneenä. Tämä oli niin turhaa. Kuka jaksoi panostaa johonkin tälläiseen roskaan?
Bongasin Grangerin ja Weasleyn tanssivan reunalla hitaan kappaleen tahtiin. Tyttö piti käsiään rennosti punapään olkapäillä ja poika taas omiaan bruneten vyötäröllä. Nyrpistin nenääni ja olisin voinut oksentaa. Ajatus Weasleysta ja Grangerista kuhertelemassa Rohkelikon oleskeluhuoneessa tunkeutui mieleeni ja huokaisin syvään.
Vastenmielistä.
Hemmetin Weasley.
Aina pilaamassa päivän.
Tällä hetkellä mieleni teki varastaa Granger Weaslykältä. Tuntuisi niin hyvältä nähdä hänen naamansa.
Siispä kolmannen kappaleen loputtua harpoin Weasleyn ja Grangerin luo. "Hei", hymähdin ja molemmat käänsivät katseensa minuun. "Mitä?" Weasley tiuskaisi. Grangerin ilme ei ollut niin yllättynyt tai vihamielinen. "Oisinko mä voinut varastaa sun parin yhen tanssin ajaks?" kysyin katsoen Weasleytä joka rypisti otsaansa. "Se on vaan yks tanssi. En mä kuole", tyttö naurahti punapäälle, joka huokaisi ja katsoi minua inhoten. "Okei. Mut vaan yks tanssi", Weasley tuhahti ja häipyi ilmeisesti Harryn luo. Granger nappasi kädestäni kiinni ja vei meidät lähemmäs lavaa. Toinen hidas kappale alkoi soimaan ja tyttö puuskahti kyllästyneenä. "Eikö niillä oo mitään menevämpää?" hän vaikeroi ja asetti kätensä kaulani ympärille. Itse otin tytön vyörätöstä hellästi kiinni ja aloimme keinua musiikin tahtiin.
Se oli ihanaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin perhosia vatsassani.
"Mä yllätyin että sä ees halusit pyytää mua tanssimaan", tyttö sanoi hetken jälkeen ja katsoin häntä silmiin kysyvästi. "Nokun sä huusit mulle sillä tavalla ja haukuit mua taas sillon ja mä olin ärsyttävä myös", hän huokaisi laskien katseensa kenkiinsä ja hymähdin. "Mun mielestä me molemmat vaan menetettiin itsehillintä. Ei siinä koko riidassa ollu ees mitään järkeä", mutisin. Granger hymähti ja taisin tuntea hänen nojaavan kevyesti minuun. Naurahdin typeränkuuloisesti ja hän nosti katseensa minuun. "Mitä?" hän kysyi ja katsoin tuota silmiin. "Sitä vaan, että en ois pari vuotta sitte meidän tanssivan yhdessä jonkun hitaan kappaleen tahtiin", virnistin ja hän pudisti päätään huvittuneena. "Tää ei sitten tarkoita mitään", tyttö sanoi ja olisin valehdellut jos olisin väittänyt, ettei se sattunut.
YOU ARE READING
darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]
Fanfiction[ "Mä en usko että mä pystyn tähän enää", kuiskasin itsekseni kyynelten saattelemana. "Mä tiedän että sä pystyt", kuului pojan ääni käytävän toisesta päästä. Nostin katseeni häneen. Siinä hän vain seisoi. Helvetin komeana sekä itsevarman, mutta sama...