darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

Epilogi // Hermione

Oli heinäkuu. Koulu oli loppunut muutama viikko sitten ja olimme palanneet kotiin. Itse olin palannut omien vanhempieni luo. He olivat olleet huolesta suunniltaan kuultuaan taistelusta Tylypahkassa. Huoli oli kuitenkin nopeasti haihtunut, sillä olin tuonut mukanani vieraan, johon he halusivat tutustua.

Taistelun jälkeen olimme päättäneet Dracon kanssa, ettemme kuuntelisi enää kenenkään määräyksiä suhteestamme. Olin onnellinen sen takia, mutta se oli myös aiheuttanut huonot välit erityisesti Dracon ja hänen isänsä välillä. Kuultuaan päätöksestämme, Lucius Malfoy oli kirjaimellisesti seonnut. Hän oli saapunut kesken päivän Tylypahkaan. Löytäessään minut ja Dracon käytävältä, mies oli nostanut Dracon seinää vasten sekä huutanut kuinka surkea ihminen hän oli. Lisäksi Lucius oli kieltänyt Dracoa enää astumasta jalallaankaan heidän kotiinsa. Dracon äiti, Narcissa Malfoy taas oli suhtautunut asiaan hieman rauhallisemmin. Kuitenkin, hänkään ei ollut hyväksynyt asiaa täysin.

Draco oli ollut aivan rikki. Siispä olin ehdottanut, jos hän haluaisi viettää kesäloman minun kotonani. Hän oli suostunut ilomielin, sillä eihän pojalla ollut muutakaan paikkaa minun takiani. Myös vanhempani olivat suostuneet ja tässä sitä sitten oltiin.

Makasimme Dracon kanssa sängylläni hiirenhiljaa. Poika oli kietonut tiukasti kätensä ympärilleni. Hänen rintansa kohoili tasaisesti siihen tahtiin, että oletin hänen nukkuvan. Hymyilin itsekseni ja nostin katseeni hänen kasvoihinsa. Levollinen ilme muistutti minua Kielletystä metsästä. Nyt kuitenkin kasvoilla oli enemmän väriä ja hän näytti muutenkin elollisemmalta. Upotin käteni Dracon hiuksiin ja katselin niitä.

Poika raotti hieman silmiään. Hän kuitenkin huokaisi raskaasti ja sulki ne. Naurahdin hiljaa ja suukotin Dracon huulia. Vetäytyessäni kauemmas hän kuitenkin veti minut vielä kiinni itseensä. Suljin silmäni ja suutelin pehmeitä huulia. Draco kierähti nopeasti päälleni ja piti itsensä ylhäällä käsiensä varassa. Avasin silmäni. Vaaleat silmät tutkailivat minua huulilla komeilevan ilkikurisen virnistyksen kera. Huokaisin hymyillen ja pudistin päätäni.

"Ei nyt. Mulla on muita suunnitelmia", naurahdin kietoen käteni Dracon kaulaan. Hän kohotti kulmiaan huvittuneena. "Enpä usko. Ei ne voi olla parempia ku mun suunnitelmat", hän vinkkasi silmää. "Ei herranjestas", naurahdin pudistaen päätäni ja nousin istumaan. Draco laskeutui polvilleen eteeni. "Okei. Kerro mulle sun loistava suunnitelmas", hän hymähti ja laittoi kätensä puuskaan kuin uhmaikäinen lapsi. Virnistin ja hyppäsin ylös sängyltä. "En, sun pitää vaan seurata mua", hymyilin ja hyppelin alakertaan jossa vanhempani olivat.

"Me mennään pyöräilemään", huikkasin nopeasti ja laitoin eteisestä jalkaani mahdollisimman viileät kengät, sillä ulkona oli meneillään kamala helleaalto. Kävelin pihalle ja sieltä autotalliin. Huokaisin syvään ja vein kaksi polkupyörää pihalle. Sieltä taas löysin Dracon katsomassa minua hämmentyneenä.

"Mitä noi on?" hän kysyi.

Hitto, unohdin.

Ojensin toisen polkypyöristä Dracolle pidettäväksi. "Sen nimi on polkupyörä", sanoin ja nousin omani selkään. "Sä et taida osata käyttää sitä?" hymähdin. Draco pudisti päätään ja nousin huokaisten alas selästä. Laitoin pyörän nojaamaan aitaan ja kävelin Dracon luo. "Okei. Ekana meet sen selkään", sanoin ja hän teki työtä käskettyä. Pidin pyörää pystyssä ohjeistaessani häntä asettamaan jalkansa polkimille.

"Eli. Nyt sun pitää vaan polkea eteenpäin sillä. Ja kannattaa myös yrittää pysyä pystyssä", naurahdin.

Draco yritti.

Ja yritti.

Ja yritti.

Hän siis oikeasti yritti, kieli keskellä suuta. Ja se oli hemmetin söpöä. Pyörä ei kuitenkaan tahtonut pysyä pystyssä. Draco huokaisi turhautuneena ja oli nousemassa vielä kerran pyörän selkään. Pysäytin kuitenkin hänet.

"Mä voin loitsia sen pyörän kyllä pysymään pystyssä", naurahdin huvittuneena ja asetin käteni Dracon olkapäälle. Hän katsoi minua kulmat koholla. "Ei. Kyllä mä osaan", poika puuskahti itsepäisesti ja polkaisi liikkeelle. Pudistin päätäni huokaisten. "Meidän pitäs lähtee jo. Aurinko laskee kohta", huomautin.

Draco vilkaisi minua ja jopa omaksi yllätyksekseen pysyi pystyssä. Pojan suu levisi virnistykseen ja aloin itsekin hymyilemään. "Hah! Mä osaan", hän hihkui ja pyöräili takaisin luokseni. Draco hyppäsi pois pyörän selästä ja suuteli minua nopeasti. Vetäytyessään takaisin hän katsoi minua ilmeellä joka oli yleensä lapsilla karkkipäivinä.

"Mihin mä siis tarviin tätä taitoa?" hän kysyi innoissaan. Naurahdin pudistellen päätäni ja nousin oman pyöräni selkään. "Seuraa mua", hymyilin ja lähdin pyöräilemään. Vilkaisin olkani yli tarkistaakseni Dracon varmasti seuraavan kun pyöräilin eräälle hiekkatielle. "Mihin me mennään?" poika kysyi päästessään vihdoin pyöräilemään vierelleni. Vilkaisin häntä huvittuneena. "Lopeta toi kyseleminen. Sä saat kyllä tietää aikanas", naurahdin ja käännyin pienelle polulle jolla pystyi juuri ja juuri pyöräilemään.

"Testaaks sä siis nyt mun taitoja?" Draco mutisi perästäni. "En", naurahdin. Saapuessamme vihdoin järven rantaan nousin pois pyörän selästä. Asetin sen puuta vasten ja riisuin kenkäni. Astelin paljailla jaloillani lämmintä hiekkarantaa pitkin. "Vau", Draco henkäisi takaani. Käännyin ympäri ja huomasin hänen katsovan auringonlaskun kauniisti valaisemaa järveä. Hymyilin ja vedin kesämekon pois. "Mitä sä teet?" poika naurahti. Kallistin päätäni huvittuneena ja riisuin loput vaatteistani. "Meen uimaan tietenki", hymyilin ja kävelin veteen. Kahlasin niin syvälle, että vesi ylsi napaani. Vilkaisin olkani yli Dracoa joka tuijotti minua rannalta hämmentyneenä.

"Ooks sä tulossa?" kysyin. "Aa. Tota siis joo. Oon", poika mutisi ja veti paitansa pois. Pudistin päätäni huvittuneena ja sukelsin. Nousin nopeasti takaisin pinnalle ja hengitin syvään. Vedin hiuksen pois silmiltäni ja astelin niin syvälle että vesi peitti jo osittain rintani. Joku hipaisi olkaani. Säpsähdin ja käännyin ympäri. Draco seisoi edessäni hymyillen. Hän tarttui kädestäni kiinni ja veti minut lähelleen. "Tykkäsiks sä mun suunnitelmasta?" kuiskasin hymyillen. "Mä oon tykännyt sun suunnitelmista siitä tanssiaisyöstä lähtien", poika vastasi. Naurahdin hieman ja laskin katseeni käsiimme. "Tosi moni asia on muuttunu sen yön jälkeen", hymähdin. Draco tarttui kasvoistani kiinni hellästi ja nosti katseeni itseensä. "Mut me ei", hän kuiskasi ja suuteli minua. Vastasin suudelmiin hellästi ja perhoset lepattelivat vatsassani samalla tavalla, kuin ensimmäisellä kerrallakin.

Hetken päästä olimme aivan kietoutuneina toisiimme. Vetäydyin parin millin päähän ja nojasin otsallani Dracon otsaan. Poika teki samoin ja suljin silmäni.

"Mä rakastan sua niin paljon, että mua pelottaa", henkäisin.

"Mä rakastan sua myös. Niin paljon että sä et tuu koskaan ymmärtämään sitä", Draco vastasi hiljaa.

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta olin onnellinen.

--------------------

THE END

oon oikeasti niin kiitollinen jokaselle ihmiselle, joka on lukenu tän.

tää oli siis mun ensimmäinen dramione-fanfic ikinä ja oon ylpee siitä, mitä tästä loppujen lopuks tuli.

mä todella toivon et tykkäsit tästä tarinasta.

thank you <3