darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

26 - "Ooks taas juonut?" // Draco

Oli tavallisen koulupäivän iltapäivä. Kävelin käytävällä miettien kaikkea.

Kaikella tarkoitin Hermionea.

Minun Hermioneani, jonka Weasley oli varastanut.

Joka päivä, joka hemmetin päivä jouduin näkemään heidät yhdessä. Jouduin kuuntelemaan heidän ällöttäviä juttujaan. Jouduin katsomaan kun Weaslykkä piti minun aarrettani syleilyssään.

Olisin voinut oksentaa.

Käännyin uudelle käytävälle mutta peruutin takaisin nurkan taakse huomatessani Hermionen ja Weasleyn. He halasivat keskellä käytävää ja minua alkoi puistattaa.

"Miten menee?" poika kysyi hymyillen Hermionelta joka nosti katseensa edessään seisovaan punatukkaiseen. "Tosi hyvin. Mulla ei oo aikoihin menny näin hyvin", tyttö sanoi onnellisella äänensävyllä ja suuteli Weasleytä.

Peräännyin askeleen tuijottaessani kaksikkoa.

Se rakastaa tota verenpetturia enemmän ku se ikinä rakasti sua.

Henkeäni alkoi ahdistaa. Käännyin nopeasti ympäri ja lähdin harppomaan tulosuuntaani. Muutaman kymmenen metrin jälkeen harppomiseni muuttui kuitenkin pikkuhiljaa juoksemiseksi.

Juoksin nopeasti Luihuisen oleskeluhuoneeseen jossa ei onneksi ollut ketään. Menin makuusaliin ja lyyhistyin ovea vasten suljettuani sen.

Kyyneleet pyrkivät ulos silmistäni. Käperryin pieneksi mytyksi ja hautasin kasvoni käsiini itkien.

Halusin kotiin äidin luo. Tai oikeastaan halusin vain pois täältä. En pystynyt enää tähän. En pystynyt katsomaan sivusta kun joku toinen vei ihmisen jota rakastin. 

Halusin turruttaa tämän olon pois. Halusin ajatukseni muualle, pois Hermionesta ainakin.

Nousin ylös ja pyyhin kyyneleet pois. Kävelin takaisin käytäville ja suunnistin keittiöön. Varmistin ettei kukaan nähnyt minua kun hiippailin alkoholien luo. Katselin niitä hetken ja aloitin kierteen joka jatkui viikkoja.

*          *          *

Makasin makuusalin lattialla miettien. Hyräilin jotain laulua huvittuneena. Oli jo maaliskuun loppu ja olin juonut. Taas.

"Draco ei hemmetti. Ooks taas juonut?" Blaise huokaisi ja poimi pullon lattialta. Nousin istumaan tirskahtaen. "Oli jano", sanoin viattomana ja hikkasin. Blaise pudisti päätään ja veti minut seisomaan. "Viel yks ootah", mumisin. Avasin pöydällä olevan pullon ja kulautin sen alas nopeasti. Horjahdin päin Blaisea ja kaaduin hänen jalkojensa juureen. Kiedoin käteni sekä jalkani hänen jalkojensa ympärille.

"Mua vituttaa", mumisin. Suljin silmäni ja painoin poskeni vasten Blaisen polvea. "Draco kuule. Sun pitäis oikeasti rauhottua", hän sanoi ja kyykistyi siten, että silmämme olivat samalla tasolla. "Mä haluun tappaa Weasleyn", kivahdin. Blaise pudisti päätään huokaisten. "Et halua. Pitäiskö meidän mennä käymään matami Pomfeyn luona?" hän ehdotti. "Ei!" kiljaisin. "Mä haluan mun Hermionen", tiuskaisin lapsellisesti ja laitoin käteni puuskaan. "Sä tiedät etten mä saa Hermionea sulle", Blaise huomautti. Mulkaisin häntä ja kaaduin makaamaan lattialle. Suljin silmäni saadessani loistavan idean.

"Voitko hakee mulle vettä sitte", hymähdin. Blaise huokaisi raskaasti ja nousi seisomaan. "Okei, mutta sä pysyt siinä. Jos sä liikut minnekään niin mä murhaan sut", hän komensi ja käveli pois huoneesta. Raotin silmiäni ja pomppasin ylös. Minulla ei ollut kenkiä saatika sitten paitaa, mutten jaksanut välittää.

Hiippailin oleskeluhuoneen kautta käytävälle. Lähdin hoipertelemaan kohti rohkelikkotornia ja sinne saavuttuani huokaisin syvään.

Katsoin Lihavaa leidiä kohottaen kulmiani.

"Päästä mut sisään", vaadin. Maalaus pudisti päätään. "Ei salasanaa, ei sisäänpääsyä", hän sanoi. Tuhahdin ja istuin seinää vasten. Ihmisiä kulki sisään ja ulos. Hetken päästä Weasleyn nuorimmainen asteli ulos maalauksesta ja pomppasin ylös.

"Hei Weasley! Päästä mut sisään, pliis", anelin ja katsoin tyttöä parhaalla koiranpentuilmeellä jonka osasin. Punatukkainen kohotti toista kulmaansa ja nyrpisti nenäänsä haistaessaan ilmeisesti minut.

"Miks mä niin tekisin?", hän kysyi. Huokaisin syvään. "Mulla on tärkeetä asiaa Hermionelle. Se liittyy koulutyöhön", keksin valheen nopeasti. Weasley hymähti sen oloisena ettei uskonut minua. "Draco, tää on kuultu kyllä", hän sanoi. "Sä et ymmärrä. Hermione tappaa mut jos en kerro sille tästä. Mä lupasin muistuttaa", anelin. "Miks sulla ei oo paitaa?" Weasley kysyi kyllästyneenä. "Voitko vaan nyt vittu päästää mut sisään?!" huudahdin. Tyttö otti askeleen taaksepäin ja rypisti otsaansa. Hän mietti hetken kunnes huokaisi luovuttaneena.

"Okei, mä päästän sut. Mutta jos joku kysyy niin se en ollu mä. Ja sun pitää luvata että tää liittyy vain ja ainoastaan koulutyöhön", Weasley sanoi. Nyökkäilin nopeasti ja hän lausui salasanan Lihavalle leidille. Tämän seurauksena muotokuva avautui. "Kiitti tosi tosi paljon! Mä oon sulle velkaa kaiken", hihkuin ja hyppelin sisään.

Astuessani oleskeluhuoneeseen sain suuntaani hämmentyneitä ja kyllästyneitä mulkaisuja. Hymyilin vittumaisesti takaisin ja asetin kädet lantiolleni.

"Missä Hermione on?" kysyin Dean Thomasilta, joka istui nojatuolissa lukien kirjaa. "Varmaan Ronin kanssa meidän makuusalissa, mutta–", hän sanoi. "Missä se on?" keskeytin hänet ja otin tukea seinästä. "Noita portaita ylös ja oikealle, mutta–", Dean sanoi kunnes keskeytin hänet taas. "Okei kiitti paljon hani!" hihkuin ja juoksin portaisiin.

Hyppelin portaat ylös lauleskellen. Hyppelin sisään Deanin neuvomaan huoneeseen ja huomasin sen olevan tyhjä. Rypistin otsaani. Huomasin kuitenkin yhden sängyn verhot suljettuina ja aloin hymyillä. "Moi Hermione!" hihkaisin ja kiskoin verhot auki.

Suuni loksahti auki. Järkytyin. Katsoin Hermionea sekä Weasleytä silmät selällään.

Hermione kiskaisi nopeasti peiton ympärilleen ja nousi seisomaan. "Draco", hän henkäisi. Tuijotin tyttöä kauhistuneena. En saanut mitään suustani, kuin puhetaitoni olisi yhtäkkiä vain kadonnut taivaantuuliin.

Peräännyin pari askelta. Hermione kuitenkin kuroi välimatkamme pienemmäksi astumalla muutaman askeleen eteenpäin. "Draco puhutaan", hän kuiskasi. Pudistin päätäni, vitutti niin hitosti.

"Mä en halua puhua. Ekana sä petät mua ton kusiaisen kanssa ja sit sä alat oleen sen kaa yhes ja nyt sä panet sitä. Etkö sä vittu ymmärrä että mä rakastan sua ihan hitosti ja sä oot ainoa hyvä asia mun elämässä. Mut ei. Sä oot ihan ton verenpetturin pauloissa. Se on aivopessy sut", kivahdin loukkaantuneena ja yritin estää kyyneleiden tulemisen. Hermione tuijotti minua hämmentyneenä. "Mitä?" huokaisin. Otin tukea jostain kaapista kun päässäni alkoi pyöriä.

"Sä rakastat mua?" tyttö suorastaan piipitti. Tajusin mitä olin päästänyt suustani ja peräännyin ovelle. "M-mä...en..." kompastelin sanoissani ja päätin ottaa hatkat. Juoksin takaisin oleskeluhuoneeseen ja ulos muotokuva-aukosta. Lähdin juoksemaan portaita pitkin kompastellen ja horjahdellen. Oppilaat katsoivat minua oudosti kun kyyneleet vierivät poskiltani paljaalle ylävartalolleni.

Silmissäni sumeni. Kuulin Hermionen äänen kaikuvan päässäni. Näin hänet jokapuolella.

Kompastuin. Kaaduin portaisiin ja löin pääni. Viiltävä kipu huusi korvissani kun silmissäni pimeni.

--------------------

we stan drunk draco

paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3