darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

18 - "Malfoy haukkui sua kuraveriseks." // Hermione

{ Jo yli 300 lukukertaa mitäääää!!!! Thank uuu <3 }

"Huomenta päivänsäde!" heräsin hoitajani Mirandan ääneen ja käänsin kylkeä vetäen peittoa korviini. "Aamupala on edelleen puolen tunnin päästä. Kisko vaatteet nopeasti päälle. Mä odotan ulkona", hän huokaisi laittaen valon päälle. Kuulin oven pamahtavan raskaasti kiinni ja hieroin silmiäni. Vilkaisin pientä herätyskelloa työpöydän päällä joka näytti hieman yli puoli kahdeksaa.

Oli keskiviikko ja olin ollut tutkinnassa jo puolitoista viikkoa.

Nousin kämäisestä sängystäni seisomaan ja venyttelin jumissa olevia jäseniäni.

Tuota pirun sänkyä ei oltu tehty kyllä nukkumiseen.

Puin päälleni sinivihreän kauluspaidan, villatakin sekä valkoiset kangashousut.

Kammattua hiukseni sidoin ne alas poninhännälle ja katsoin itseäni peilistä. Nostin teennäisen hymyn kasvoilleni ja asetin käteni puuskaan. Laitoin kengät jalkoihini ja kävelin ulos ovesta. "Et oo ollu noin nopea varmaan yhtenäkään päivänä", minua selvästi lyhyempi Miranda totesti yllättyneenä ja lähti johdattamaan minua ruokasaliin.

Sali itsessään oli samanlainen kuin ruokala jästikoulussani. Ainoa eroavaisuus oli, että sali oli yhtä hieno kuin muukin ministeriö. Lukuunottamatta minun osastoani tietenkin.

Seurasin Mirandaa pöytään jossa oli muutama muukin noita ja velho syömässä aamiaista.

Nappasin korista pari leipää, voitelin ne ja aloin mutustamaan niitä. Ministeriön ruoka ei nimittäin ollut mistään parhaimmasta päästä. Joka päivä puolentoistaviikon ajan olin syönyt pelkkää leipää, sillä ruoka oli kerrassaan syömäkelvotonta. Syömättömyyteni saattoi olla yksi syy laihtumiseeni.

Jos on olemassa yksi syy, on tietenkin oltava myös toinen syy, eikö vain?

Toinen syy laihtumiseeni saattoi...mahdollisesti olla Draco.

Olin saanut hänen pakkausviestinsä jälkeen tasan yhden pöllön, jonka jälkeen olin itsekin lähettänyt pöllön. Sen jälkeen en kuitenkaan ollut saanut yhtään pöllöä vaikka muutaman olin lähettänyt itse.

Tällä hetkellä näytin siis aivan hirveältä.

Nopeasti laihtunut kehoni tuskin jaksoi tehdä mitään ja levättyäkään en saanut kunnolla, sillä herra Malfoy pyöri mielessäni tämän tästä.

"Hermione? Kuunteletko sä vai leijutko sä taas jossain pilvilinnassa?" Miranda huokaisi jo hieman kyllästyneellä äänen sävyllä ja kohotin kulmiani. "Sulla on tänään hieman erilainen päivä. Päivän ensimmäinen tutkimus on normaalisti, mutta välipalan jälkeen me lähdetään loppupäiväksi kiertämään Lontoota", hän hymyili hieman ja nyökkäsin huokaisten.

Halusin jo takaisin Tylypahkaan.

Edes Harry, Ron tai Ginny eivät olleet lähettäneet yhtään kirjettä.

Täällä oli aivan hemmetin yksinäistä, eikä iltapäivä Lontoossa tulisi parantamaan mielentilaani yhtään.

Sitäpaitsi Lontoo on jo nähty. Miljoona kertaa. Olisivat sentään keksineet jotain omaperäisempää.

Syötyäni seurasin Mirandaa takaisin harmaaseen huoneeseeni. "Nähdään kymmeneltä", tämä hihkaisi ja häipyi. Huokaisten syvään istuin sängylle ja katselin käsiäni mietiskellen.

Mietin Dracoa.

Mietin Ronia.

Mietin Harrya.

Mietin Ginnyä.

Mitäköhän he tekivät tällä hetkellä?

Mieleeni tuli järjetön ajatus.