darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

17 - "Selvä on, Harry." // Draco

Olin lähettänyt hänelle jo kaksi päivää sitten kirjeen, muttei vastausta ollut kuulunut.

Sitten kului lisää päiviä.

Lopulta jo viikko oli kulunut ilman vastausta.

En ollut kuullut mitään hänestä.

Aloin huolestua.

Dumbledore kuitenkin vakuutti Hermionen olevan hyvissä käsissä, eikä päästänyt minua käymään ministeriössä.

Vika täytyi siis olla jossain muualla.

Makasin sängyssäni sunnuntai-iltana. Lomalaiset olivat palanneet tänään Tylypahkaan ja koulu jatkuisi taas huomenna. Huokaisin syvään ja kääntyilin sängyssäni.

Olin epävarma.

Kyseinen tunne kirveli sisälläni tämän tästä, oli kirvellyt jo kokonaisen viikon ajan.

Entä jos Hermione oli löytänyt jonkun kivemman pojan?

Jos osastolla oli tapahtunut sellainen kliseinen rakastuminen?

Entä jos hän oli unohtanut minut?

Tottakai niin oli tapahtunut, tyttö saisi kenet tahansa aivan helposti.

Minä olin turha, hyödytön. Miten joku voisi pitää minusta?

Miten joku voisi pitää näin rumasta ja itsekkäästä paskiaisesta?

Hermionekin oli varmaan pitänyt minusta vain kiltteydensä takia.

Huomenna saisin sitten päälleni kysymykset Potterilta ja Weasleyltä. Potterista en ole enää varma, mutta Weasley varmasti syyttäisi minua Hermionen yhtäkkisestä katoamisesta.

Kertoisin heille kuitenkin totuuden, uskoivat he tai eivät.

Lopulta nukahdin erittäin sekalaisten tunteiden vallassa.

* * *

"Draco me myöhästytään tunnilta", heräsin Blaisen ääneen ja mumisin jotain epämääräistä. Möngin tieni ylös peiton alta ja puin päälleni koulupuvun. Haukotellen kampasin hiukseni ja sidoin kengät kiinni. Löntystelin Blaisen perässä ulos linnasta Kielletyn metsän reunaan, jossa Hagridin mökki sijaitsi.

Taikaeläintenhoitoa, jippii.

"Malfoy", kuulin vihaisen äänen vierestäni ja käänsin katseeni nähdäkseni erittäin vihaisen Weasleyn. "Huomenta vaan sullekin", hymähdin ja käänsin katseeni Hagridiin. "Sä teit jotain Hermionelle. Mä tiesin että sä koituisit vielä sen kohtaloksi. Mitä sä teit sille?" poika tuhahti vihaisena ja nappasi kauluksestani kiinni. Vielä hieman unenpöpperöisenä naurahdin huvittuneena. "Päästä irti", sanoin ja Weasley tiukensi otettaan. "En ennen ku sä kerrot minkä takia Hermione joutu tutkittavaks", hän murahti ja pyöräytin silmiäni. Vedin Weasleyn kauemmas muista ja viitoin myös Potterin luoksemme. "Kuulkaas. Meillä meni Hermionen kanssa täydellisesti ennen ku mun täti päätti puuttua peliin tunkeutumalla Hermionen mieleen. Se aiheutti meidän välille riidan, mut onneks kuitenkin huomattiin merkit ajoissa. Mentiin kertomaan Dumbledorelle ja yhtäkkiä ministeriön tyypit vaan tuli ja vei sen tutkittavaks. En oo jutellu sen kanssa sen jälkeen sanaakaan. Se ei vastaa mun kirjeisiin", hymähdin ja Potter vilkaisi ystäväänsä. "Mulle on ihan sama uskotteks vai ette. Se on kuitenki totuus", tuhahdin ja kävelin takaisin Goylen ja Zabinin luo.

Koko tunnin ajan tunsin Weasleyn epäilevän ja syyttävän katseen selässäni.

Tunnin loputtua harpoin sisälle linnaan ja suuntasin tähtitorniin hyppytunnin ajaksi.

Tarvitsin aikaa taas yksin.

Tai en ollut varma. Ehkä tarvitsin Hermionen seuraa.

Hän ei kuitenkaan kaivannut minun seuraani.

Kävelin ripeästi kaiteen luo ja nojasin siihen sulkien silmäni.

Möykky vatsassani kasvoi.

En ollut tuntenut sitä yli kolmeen viikkoon, mikä oli jo ennätys.

Ahdisti.

Ahdisti aivan hemmetisti.

Lyyhistyin maahan kaiteen viereen ja kiedoin käteni polvieni ympärille.

Päästin ilmat keuhkoistani pihalle ja nojasin kaiteeseen.

Halusin pois.

Oli pakko päästä äidin luo.

Aivan sama vaikka hän olisi nykypäivän pimeimmän noidan sisar.

Minulla ei ollut enää ketään muita.

"Malfoy?" kuulin kysyvän äänen ja räväytin silmäni auki.

Potter seisoi edessäni epävarmana ja nousin nopeasti ylös. "Niin?" vastasin yskäisten ja pudistin vaatteitani pienestä liasta.

"Onks sulla kaikki okei?" hän kysyi ja käveli itsekin kaiteen luo. "Joo tietenkin. Mitä se sulle kuuluu?" tiuskaisin ja nojasin kaiteeseen katsoen jonnekin kauas.

"Ei kuulukkaan. Halusin vaan kysyä. Kun sulla on tää Hermione-tilanne ja en usko et sun kaverit kysyy sulta yleensä sun vointia", Potter hymähti katsellen itsekin jonnekin kauas ja vilkaisin häntä. "Ei kysykään", hymähdin hiljaa ja hieraisin kasvojani. Hän kääntyi katsomaan minua ja tutkaili kasvojani. "Mun mielestä Hermione on sulle hyväksi ja sä oot sille. Te ikään kuin täydennätte toisianne. Hermione tekee susta mukavamman ja avoimemman ja sä Hermionesta iloisemman mitä se on koskaan ollut", Potter sanoi ja käänsin katseeni häneen. "Oikeasti?" kysyin ja poika nyökkäsi. "Pidä siitä tiukasti kiinni. Te ootte luodut toisillenne. Vaikka Ron kyllä luulee että se ois parempi vaihtoehto Hermylle... Mä en usko että asian laita on niin. Ja ois kiva jos mekin jätettäis kaikki vanha paska taakse. Voidaan alottaa vaikka kutsumalla toisiamme etunimillä, jooko?" hän naurahti ja hymähdin. "Selvä on, Harry", hymyilin hieman ja Harry hymyili takaisin. "Pärjäile", hän sanahti ja lähti alas portaisiin.

Ehkä minulla olisi vielä sittenkin toivoa.

--------------------

moi taas xd

tää on taas vähän tällänen lyhyempi luku, mut syitä siihen on mm. et kirjotin kolmelta yöllä ja kyseessä on taas tällänen väliluku :D

Antakaa anteeks XDD

Paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3