———
Taehyung tuijottaa lasittunein silmin valkoista kellotaulua, jonka kultaiset viisarit liikkuvat minuutti minuutilta hitaammin. Hänen sormensa naputtelevat hermostuneesti vasten sohvan reunaa, samalla kun hän kiemurtelee epämukavasti paikallaan, yrittäen päästä irti oudosta tunteesta, joka on seurannut häntä koko päivän.
Kello on viittä vaille kahdeksan. Jeonggukin pitäisi saapua hetkenä minä hyvänsä. Mutta joka kerta, kun kellon viisari liikahtaa eteenpäin, Taehyungin rinnassa kiehuva tunne alkaa kuplimaan enemmän ja enemmän.
Onko tämä sittenkään hyvä idea? hän kysyy itseltään, muistellessaan millaisia artikkeleita hän on räppärin juhlimisesta lukenut. Jeonggukilla on maine, eikä Taehyung sovi siihen lainkaan.
Hänen ajatuksensa katkeaa ovikellon soidessa ja hän kääntää katseensa väkisin pois kellotaulusta kohti eteisen ulko-ovea. Mutta sen sijaan, että Taehyung nousisi ylös, hän pysyy liikkumattomana. Ainoastaan hänen sormensa reagoivat puristamalla tiukemmin sohvan reunusta.
Terävä koputus(, joka muistuttaa enemmänkin potkaisua) saa Taehyunging hätkähtämään todellisuuteen ja nousemaan ylös.
Hän kävelee vastahakoisin askelin eteiseen, jossa hän hengittää syvään sisään ja ulos, ennen kuin vetää oven auki Jeonggukille.
Taehyungin silmät ajautuvat lähes välittömästi miehen vaatetukseen, tai oikeastaan sen vähyyteen. Jeonggukilla on päällään mustat revityt farkut ja musta kauluspaita, joka ei ainoastaan ole melkein läpinäkyvä vaan myös napitettu huolimattomasti. Taehyung ei voi olla tuijottamatta.
Vasta Jeonggukin avatessa suunsa, vanhempi nostaa katseensa miehen kasvoille ja tuntee punan nousevan omilleen tajuttuaan jääneensä kiinni tuijottamisesta.
"Pidätkö näkemästäsi?" Jeongguk kysyy omahyväinen virne huulilla, mikä saa Taehyungin nyrpistämään nenäänsä ja ristimään kädet rinnalleen.
"Älä unta näe", Taehyung vastaa ja Jeongguk naurahtaa kevyesti, ennen kuin antaa katseensa tutkia vanhemman päästä varpaisiin.
"Mikset ole vielä valmis?" hän kysyy vaihtaen puheenaihetta. Taehyung kurtistaa kulmiaan.
"Miten niin? Olen ollut valmis koko päivän", hän vastaa ja nyt on Jeonggukin vuoro näyttää hämmentyneeltä, melkein epäuskoiselta.
"Sinä aiot mennä näin klubille?" hän kysyy kulmiaan kohottaen, ja viittoo Taehyungin asua. "Samoissa vaatteissa, joissa opetat kolmasluokkalaisia?"
"Niin?"
"Taehyung, et voi pukea opettajan vaatteita klubille! Luoja, mitä minä teen sinun kanssasi", Jeongguk nostaa molemmat kätensä hiuksiinsa ja vetää niitä kevyesti.
"Mikä vika näissä on?" Taehyung kysyy huuliaan mutristaen. Hän on aina pitänyt itseään tyylikkäänä ihmisenä, mutta Jeonggukin nyrpeä katse saa hänet toisiin ajatuksiin.
YOU ARE READING
SOPIMUS | TK
Fanfiction"Taidat sietää minua hiukan enemmän kuin haluat myöntää" Taehyung on aina elänyt äitinsä kontrollissa, joten kun tämä yrittää parittaa häntä perhetutun pojan kanssa yhteen, Taehyung päätyy etsimään apua odottamattomalta tasolta.