"Taidat sietää minua hiukan enemmän kuin haluat myöntää"
Taehyung on aina elänyt äitinsä kontrollissa, joten kun tämä yrittää parittaa häntä perhetutun pojan kanssa yhteen, Taehyung päätyy etsimään apua odottamattomalta tasolta.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
———
Taehyungin istuessa alas kahvilan kovalle penkille, hän ei voi olla irvistämättä päässään vihlovalle kivulle. Hänellä on aina ollut matala alkoholin sietokyky, eikä eilisilta ollut poikkeus. Hänellä on pahin mahdollinen krapula.
Ainoa syy, miksi Taehyung edes suostui nousemaan aamulla sängystä muualle kuin vessaan oksentamaan oli viesti Jeonggukilta, jossa mies pyysi hänet tapaamaan tämän lounaalla.
Taehyung ei voisi sanoa, etteikö viesti olisi herättänyt hänessä lievää paniikkia. Varsinkin ottaen huomioon, ettei hän muista edellisillasta kuin pieniä pätkiä. Tekikö hän jotain nöyryyttävää? Tai sanoiko hän vahingossa asioita, joita hän ei tarkoittanut?
Kaikki kysymykset saavat hänet voimaan entistä huonommin.
Hän pakottaa kasvoilleen hymyn tarjoilijan tuodessa hänelle ruokalistan ja päästää sitten ulos tukahdetun tuhahduksen vilkaistessaan seinällä olevaa kelloa. Jeongguk on myöhässä.
Taehyung kaivaa puhelimen taskustaan, mutta ainoa ilmoitus hänen näytöllään on muistutus kokeiden tarkistamisesta. Hienoa.
Taehyung huokaisee syvään ja hautaa väsyneenä kasvot kämmeniinsä. Kuluu muutama minuutti, kun hän kuulee askelien lähestyvän hänen pöytäänsä. Taehyung olettaa sen olevan sama tarjoilija, joka on tulossa katsomaan, oliko hän valmis tilaamaan —todennäköisesti pitäen häntä säälittävänä istuessaan yksin tämän näköisenä; yllään nuhjaantunut huppari, kasvoillaan tummat silmänaluset ja punertavat silmät.
Mutta sen sijaan Taehyung kuulee tuolin vingahtavan vasten lattiaa jonkun istuessa häntä vastapäätä. Taehyung vetää kädet pois kasvoiltaan vain nähdäkseen kokomustaan pukeutuneen Jeonggukin.
"Tiedätkö, mitä kello on?" Taehyung tiuskaisee ristien kädet eteensä. Hän odottaa innolla, minkä tekosyyn Jeongguk keksii tällä kertaa.
"Tiedän olen myöhässä. Anteeksi", Jeongguk huokaisee ja vetää maskin pois kasvoiltaan. Taehyungin raivo laantuu hiukan ja hän tyytyy nyökkäämään sen sijaan, että vaatisi enempää selitystä.
Nyt kun Jeongguk on Taehyungin edessä, hän liikahtaa epämukavasti tuolissaan ja puree hermostuneesti rohtuneita huuliaan.
"Miksi sinä kutsuit minut tänne?" Taehyung kysyy kääntäen katseensa sylissä lepääviin käsiinsä. "Mitä minä tein eilen?"
Jeongguk naurahtaa hiukan ja katsoo Taehyungia pää kallellaan. "Miten niin? Minulla oli vain nälkä."
"Mutta miksi sinä kutsuit minut tänne?" Taehyung painostaa nostaen katseensa Jeonggukin silmiin.
Jeongguk kohauttaa vähättelevästi olkiaan. "En halunnut syödä yksin", hän sanoo, kuin se olisi vain pikku juttu. Ja ehkä se onkin. Taehyung ei tiedä, miksi hän olettaa jokaisen Jeonggukin päätöksen takana olevan jotain enemmän.
