"Taidat sietää minua hiukan enemmän kuin haluat myöntää"
Taehyung on aina elänyt äitinsä kontrollissa, joten kun tämä yrittää parittaa häntä perhetutun pojan kanssa yhteen, Taehyung päätyy etsimään apua odottamattomalta tasolta.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
———
Seuraavana aamuna Taehyung herää jomottavaan päänsärkyyn ja tyhjään petiin. Hän ojentaa kätensä sängyn toiselle puolelle, mutta kohtaa vain kasan kylmiä lakanoita.
Yhä väsyneenä Taehyung kääntyy kyljelleen ja tuijottaa tyhjää paikkaa. Muistikuvat viime illasta tulvivat mieleen vasten hänen tahtoaan ja mies pystyy näkemään Jeonggukin käden toisen miehen käsivarrella heidän nauraessa jollekin, mitä nuorempi on sanonut. Sen ei pitäisi sattua, mutta Taehyung ei pysty enää kieltämään sitä. Hän on mustasukkainen.
Auringonvalo paistaa verhojen läpi sisään pieneen huoneeseen, jossa tuoksuu alkoholin lisäksi mökille ominainen tunkkkainen, mutta kotoisa puun haju. Taehyung siristää silmiään yrittäessään saada selvää seinällä roikkuvan kellon viisareista, ja ne rävähtävät auki hänen tajutessa nukkuneensa melkein puolet päivästä.
Taehyung nousee istumaan, ja äkillinen liike saa veren karkaamaan hänen päästään jättäen tilalle vain heikon, pyörryttävän olon, jota seuraa vihlaava tunne hänen ohimossaan. Taehyung sihahtaa ääneen.
Taehyungin katse kiertää huoneessa ja pysähtyy sitten Jeonggukin puoleiselle yöpöydälle. On kuin universumi olisi arvannut Taehyungin aamuisen krapulan jättäessään hänelle aspiriinipurkkiin ja vesilasiin.
Varovin liikkein Taehyung kömpii valkoisten lakanoiden yli pöydän luo ja kulauttaa pillerin (ehkä kaksi) alas kurkustaan. Sen jälkeen hän poimii lattialta harmaan hupparin, joka tuoksuu hälyttävän paljon Jeonggukilta, ja vetää sen päälleen.
Hiukan tokkuraisena Taehyung nousee sängyltä ja suuntaa olohuoneeseen. Hän pysähtyy matkalla suuren ikkunan eteen, josta aukeaa maisema vehreään laaksoon, jonka halki kulkee joki. Se muistuttaa Taehyungia retkistä, joita hän teki nuorempana perheensä kanssa. Nytkin hän olisi mieluummin soutamassa tai patikoimassa luonnon keskellä —eikä krapulaisena tunkkaisessa mökissä.
"Katso, kuka vaivautui nousemaan sängystä!" Seokjin huudahtaa sohvalta, jossa hän makaa puoliksi Namjoonin sylissä. Hänen kasvoillaan on kiusoitteleva virne, mutta Taehyung ainoastaan mutristaa huuliaan sanoille. Ei ole hänen vikansa, ettei kukaan herättänyt häntä.
Taehyung tuntee jonkun kiertävän käden hänen vyötärölleen eikä hänen tarvitse edes vilkaista tietääkseen sen olevan Jeongguk. Hän nojaa automaattisesti mieheen, vaikka mielensä perukoilla viime illan tapahtumat pyörivät yhä tuoreina.
"Huomenta", tämä hymyilee ja Taehyung pakottaa kasvoilleen vastaavan hymyn, ennen kuin kääntyy nuoremman puoleen.
"Nukuitko hyvin?" Jeongguk kysyy tutkien varovasti toisen kasvoja. Hänen katseensa on pehmeä, mutta Taehyung huomaa jonkin välähtävät miehen silmissä. Hän ei osaa tarkalleen sanoa mitä, mutta se saa hänet kurtistamaan kulmiaan.
Jeongguk selvittää kurkkuaan ja vilkaisee sivulle. On kuin koko ilmapiiri olisi muuttunut silmänräpäyksessä, tehnyt täyden u-käännöksen. Taehyung vilkaisee ystäviään, jotka kaikki vaikuttavat aikaista vaitonaisemmilta.
