———
Taehyung ei pysty liikkumaan. Se on ensimmäinen asia, jonka hän huomaa herätessään. Hänen vasen kätensä on puutunut raskaan kehon alla, joka lojuu puoliksi hänen päällään. Taehyung on pakahtua kehosta säteilevään lämpöön, mikä saa hänet siristämään silmänsä auki.
Yllättynyt henkäys karkaa Taehyungin kurkusta, kun hän näkee Jeonggukin kasvot vain muutamien senttien päässä omistaan. Edellisillan muistot palaavat vyöryen takaisin. Intohimoiset suudelmat, haluavat kosketukset, jotka polttelivat yhä Taehyungin iholla, raskas hengitys toistensa huulia vasten. Kuinka he olivat epätoivoisesti kompuroineet yläkertaan. Kuinka Jeongguk oli pitänyt Taehyungia kädestä ja kuiskannut hänen korvaansa lupauksia tulevaisuudesta. Kuinka Taehyungin hiljaiset pyynnöt olivat muuttuneet epäselväksi muminaksi Jeonggukin tahdin muuttuessa vaativammaksi.
Se kaikki palautuu Taehyungin mieleen ja saa perhoset lepattamaan hänen vatsassaan. Eikä Jeongguk lämmin hengitys vasten hänen kaulaansa helpota asiaa. Tämä on liian hyvää ollakseen totta. Taehyung sulkee silmänsä peläten, että silmänräpäyksessä kaikki sortuisi.
Jos hän voisi pysäyttää ajan, hän jäisi tähän hetkeen.
Taehyung tietää, että heti silmät avattuaan hänen pitäisi vastata niihin kysymyksiin, jotka vellovat hänen mielessään. Mitä tämä tarkoittaisi heidän suhteelle? Muuttaisiko tämä mitään? Hitto, hän ei edes tiedä, mitä tämä on. He eivät ole puhuneet puhuneet siitä. Taehyung ei ole varma tarkoittiko Jeongguk oikeasti sanojaan vai oliko ne himon ja alkoholin tuotoksia. Ja se kalvaa häntä sisältä.
Tuntiessaan pehmeät huulet vasten ohimoaan Taehyungin huulilta karkaa huokaus, joka työntää samalla kaikki negatiiviset ajatukset taka-alalle. On melkein naurettavaa, kuinka helposti Taehyungin mieli täyttyy Jeonggukilla.
Taehyung avaa hitaasti silmänsä ja kohtaa unisen Jeonggukin, jonka ruskeat silmät tuijottavat häntä lempeästi takaisin. Taehyung hymyilee näylle ja antaa itsensä kuvitella maailman, jossa hän heräisi siihen joka aamu.
"Huomenta", Jeongguk kuiskaa silittäen vanhemman hiuksia.
"Huomenta", Taehyung vastaa pehmeästi. Hän antaa itsensä uppoutua toisen kasvoihin painaen mieleen jokaisen yksityiskohdan; luomen miehen huulen alla, haalean arven tämän vasemmassa poskessa, hymykuopat, jotka tulevat esiin vain miehen hymyillessä aidosti. Taehyung haluaa muistaa sen kaiken.
"Millainen olo?" Jeongguk kysyy siirtäen kättään alemmas Taehyungin poskelle jäljitellen sitä kevyesti.
Taehyung puree huultaan. Hän on seitsemännessä taivaassa. "Ihan hyvä... hiukan arka."
Jeongguk virnistää. "Olinko liian raju eilen?"
Taehyungin kasvot lehahtavat punaisiksi ja hän hautaa ne nopeasti Jeonggukin kaulaan. Hän ei pysty katsomaan nuorempaa, joten hän vain pudistaa päätään.
YOU ARE READING
SOPIMUS | TK
Fanfiction"Taidat sietää minua hiukan enemmän kuin haluat myöntää" Taehyung on aina elänyt äitinsä kontrollissa, joten kun tämä yrittää parittaa häntä perhetutun pojan kanssa yhteen, Taehyung päätyy etsimään apua odottamattomalta tasolta.