———
Taehyung tuijottaa itseään pesuhuoneensa peilistä, yrittäen asetella kiharrettuja hiuksiaan sopivasti. Hänen äitinsä oli käskenyt häntä panostamaan iltaa varten, eikä Taehyung halunnut antaa tälle yhtään ylimääräistä syytä valitukseen. Hän saisi taatusti kuulla sitä tarpeekseen muutenkin.
Taehyung kääntää katseensa kaulaansa, jonka hän oli jollain ihmeen kaupalla saanut aamulla ennen töihin lähtöä peitettyä. Välttäen siten paheksuvat katseet ja uteliaat kysymykset. Onneksi hänen paitansa kaulus on sen verran korkea, että se peittää pahimmat jäljet.
Taehyung on juuri tarttumassa puuterirasiaan, kun hän kuulee koputuksen ovellaan. Hänen kätensä pysähtyy ilmassa ja hän kurtistaa kulmiaan. Hän ei tietääkseen odota vieraita.
Taehyung sammuttaa kihartimen ja kävelee verkkaisin askelin ulos pesuhuoneesta kohti eteistä. Hän työntää samalla kasan takkeja eteisen tuolilta kaappiin siinä pelossa, että hänen äitinsä on päättänyt poiketa kylään ennen illallista.
Mutta ovisilmästä kurkatessaan, Taehyung kuitenkin huomaa, ettei kyseessä ole hänen äitinsä tai joku eksynyt pitsalähetti.
Taehyung vetää oven auki ja kohtaa sen takana seisovan Jeonggukin, joka nojaa ovenkarmiin rentoihin vaatteisiin pukeutuneena. Mies vaikuttaa olevan ajatuksissaan, mutta heti Taehyungin nähdessään hän hätkähtää hereille ja hänen kasvoilleen nousee iloinen hymy.
"Minne sinä olet menossa?" hän kysyy ensimmäisenä silmäillen vanhempaa päästä varpaisiin.
"Miksi luulet, että olen menossa jonnekin?" Taehyung vastaa päästäen miehen sisään pieneen asuntoonsa.
"Sinä olet panostanut.".
"Ai. Minä vain halusin näyttää söpöltä", Taehyung kohauttaa olkiaan ja vilkaisee nopeasti eteisen peiliin, varmistaen että hänen kiharansa eivät peitä hänen kasvojaan.
"Sinä näytät aina söpöltä", Jeongguk sanoo rennosti kuin se olisi itsetäänselvyys ja Taehyungin on käännettävä katseensa muualle. Hän voi kuitenkin nähdä silmäkulmassaan nuoremman virnistävän.
"Kiitos", Taehyung mutisee ja vaihtaa sitten nopeasti aihetta, johdattaen Jeonggukin peremmälle. "Miksi olet täällä?"
"Pitääkö minulla olla syy nähdä ystävääni?" Jeongguk pohtii kiusoittelevaan sävyyn. "Luoja Tae, sinun pitää hioa sosiaalisia taitojasi."
Taehyung nostaa muka loukkaantuneena käden rinnalleen. "Anteeksi vain? En tajunnut meidän olevan niin hyviä ystäviä, että näkisimme joka päivä."
Jeongguk virnistää tietävästi. "Sanoisin, että olemme melko hyviä ystäviä", hän sanoo ja Taehyung tuntee kasvojensa kuumenevan.
"Ja mistä sinä niin päättelet?" hän kuitenkin esittää, ettei Jeonggukin sanoilla ole häneen mitään vaikutusta.
YOU ARE READING
SOPIMUS | TK
Fanfiction"Taidat sietää minua hiukan enemmän kuin haluat myöntää" Taehyung on aina elänyt äitinsä kontrollissa, joten kun tämä yrittää parittaa häntä perhetutun pojan kanssa yhteen, Taehyung päätyy etsimään apua odottamattomalta tasolta.