hiton pelkuri

13

Perjantaina meillä oli palautepäivä. Heitin siis aamulla kouluun lähtiessäni reppuuni vain läppärini, sillä palautepäivänä ei opiskella mitään uutta, vaan käydään jokaisen edellisen jakson kurssin palautetuokiossa, jossa käydään kokeet ja arvioinnit vielä läpi.

Äidinkielen luokkaan raahautuessani sain selville että myös lukiossa uudet pariskunnat tulevat melko nopeasti kaikkien tietoon. 

"Ai sä ja Vilma?" olivat Luukaksen ensimmäiset sanat minulle, kun istuin epämukavalle pulpetinpenkille hänen viereensä. 

"No joo", naurahdin, "mistä sä siitä sait kuulla?" 

"Kuulin ku Vilma puhu siitä kavereillesa", Luukas sanoi, "ja Julius huuti sen sitte niin kovaa äänee että koko Lumitti varmasti tietää siitä nyt."

No, eikai siitä mitään haittaa ollut, että ihmiset tiesivät minun ja Vilman olevan yhdessä. Ehkä tieto kantautuisi sitten jotain kautta myös Aleksin korviin, ja hän voisi viimeinkin jättää minut rauhaan. Ihan oikeasti, Aleksi julkaisi eilen iltapäivällä instagramiin selfien jonka kuvatekstinä oli "Shit, maybe I miss you". Hän tietää, että kuuntelen Louis Tomlinsonia. Eikö hän voi tehdä mitään ajattelematta minua?

Aleksi ja hänen typerät selfiensä siirtyivät taka-alalle mielessäni, kun Vilma käveli Alisan ja Hilman kanssa luokkaan. Minusta oli mukavaa, että Vilma oli kaveri luokkamme mukavampien tyttöjen kanssa Millan ja hänen kavereidensa sijaan. 

"Moi Veetu", Vilma hymyili minulle istuessaan edellisjakson äidinkielen tunneilta tutulle paikalleen eteeni. Vilmalla oli päällään söpö, vaaleansininen villapaita ja päässään valkea pipo. 

"Moi", hymyilin takaisin, ja Luukas virnuili vieressäni. 

"Mehän sanottiin että Vilma tykkää susta etkä meinannu uskoo" Alisa naurahti. 

"No, yleesä kaikki tytöt kuolaa vaan Perttua", totesin hymyillen, "vaikee uskoo että kukaa vois tykätä musta." 

Jos siis jätetään huomiotta yksi 18-vuotias poika, joka Pertun sijaan kuolasi minun perääni.

-

Palautepäivä meni nopeasti, ja olin todella tyytyväinen saamiini arvosanoihin ja palautteeseen. Tussu sanoi tunnin jälkeen lukutaidoksen vastaukseni olevan todella hyvä lukion ensimmäisen jakson opiskelijan esseeksi. Vapaa-ajalla kirjoittamisesta oli kuin olikin jotakin hyötyäkin, vaikken yleensä mitään runoanalyysejä kirjoittanutkaan. Ajoin kohti kotia skootterillani. Alkoi olla sen verran kylmä, että kohta pitäisi laittaa skoba talliin talveksi ja ostaa bensarahoilla bussikortti. 

Avasin ulko-ovemme varovasti. Perttu ei ollut sanonut, mihin aikaan Aleksi tulee, enkä halunnut hänen hyökkäävän kimppuuni yllättäen. Aleksin mustia adidaksen lenkkareita ei kuitenkaan näkynyt kenkätelineessämme, joten pujahdin sisälle. Yllätyksekseni siellä tuoksui jokin hyväntuoksuinen ruoka.

"Veetu, miten palautepäivä meni?" äiti kysyi hymyillen kun kävelin kulmat kurtussa keittiöön. Äiti hääräili kattilan ääressä, ja pöydällä olevasta puurohiutalepaketista päätellen hän keitti puuroa.

"Ihan jees. Miks sä teet ruokaa?" kysyin. Äiti ei ikinä tehnyt meille ruokaa. Omien sanojensa mukaan hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin ruokkia lähes täysi-ikäisiä lapsia.

"Ajattelin, että olis kivaa syödä yhessä, kun se Pertun kaverikin on taas tulossa kyläilemään."

"Ai Aleksi?" kysyin, vaikka tiesin hyvin, että Aleksi meille oli tulossa.

"Aleksi? En tiedä, Perttu ainakin puhui jostain Millasta. Mutta Perttu on niin suosittu että pitää varmaan kutsua useampi kaveri kylään kerralla että kerkeää nähdä kaikkia."