Koeviikko alkoi äidinkielen kokeella, joka oli helpompi kuin monet yläasteen äidinkielen kokeet. Kokeessa piti kirjoittaa lukutaidon vastaus Tommy Tabermannin runosta Suutele minulle siivet. Tiistain fysiikan koe oli hiukan haastavampi, sillä vihasin fysiikkaa, eikä minulla ollut minkäänlaista mielenkiintoa opiskella sitä. Mihin minä muka tarvitsisin tietoa siitä, mikä kuvaaja esittää tasaista liikettä tai kuinka erilaiset sähkökoneet kytketään verkkovirtaan? Sähköasennuksia tai muita vastaavia ei kuitenkaan saa tehdä ilman sähköasentajaa, joten miksi minun pitäisi kuluttaa aikaani niiden hommien opetteluun. Onneksi fysiikkaa olikin lukiossa vain yksi pakollinen kurssi, ja sekin olisi tämän kokeen jälkeen ohi.
Keskiviikkona oli filosofian essee-koe, joka oli mielestäni helppo vaikka en ollutkaan keksittynyt Kahilaisen tappavan tylsillä oppitunneilla. Sain esseen valmiiksi ennen muuta luokkaa, ja menin käytävällä olevalle kuluneelle penkille istumaan. Olin luvannut odottaa Vilmaa, että voisimme mennä yhtä matkaa meille. Vilmallakaan ei onneksi mennyt kokeen tekemisessä kauan, ja pääsimme lähtemään kohti Niiralassa olevaa kotiamme. Vilmalla oli oma mopo, sillä hän kertoi asuvansa Saaristokaupungissa josta oli melko pitkä matka keskustaan. Niiralasta jaksaisi vielä kävelläkin, mutta sama kai se oli tulla skootterilla kun semmoisen minulla oli.
"Ota vaan jääkaapista mitä haluut", sanoin Vilmalle, ja otin itselleni jugurtin, totta kai vegaanisen.
"Saanko mäki maistaa tommosta vegaanijugurttia? En oo ikinä maistanu", Vilma kysyi, ja heitin tälle samanlaisen jugurtin. Kaivoin meille lusikat, ja kaadoin kahvia muumimukeihin.
"Täähä maistuu ihan jugurtilta. Miks ees pitää lypsää lehmistä maitoo, kun ilman maitooki saa ihan hyviä ruokia?" Vilma sanoi, ja nostin katseeni puhelimestani, jota selasin.
"No niinpä! Turhaa kärsimystä, jos niin kehtaa sanoa", sanoin viitaten tuotantoeläinten ei-niin-hyviin elinoloihin.
(tähän väliin huomautus, että Suomessa tuotantoeläimillä on kuitenkin asiat paljon paremmin kun muualla maailmassa, joten jos syötte lihaa, maitoa tms niin ostakaa pliis kotimaista :D)
"Pitäsköhän rueta vegaaniks?" Vilma naurahti. Hymyilin, sillä yksikin vegaani enemmän tarkoittaisi vähemmän eläinperäisten ruokien ostamista, mikä johtaisi siihen, että niitä tuotetaan vähemmän.
"Rupee vaan! Vegaaniruoka ei oo niin rasvastakaan"
"Meinaatko et mun pitäis laihduttaa ja syödä vähärasvaisempaa?" Vilma kysyi hiukan loukkaantuneena.
"En!" huudahdin, "Et sä oo läski, sähän oot laiha ja niin."
"Ai oonko mä joku lauta vai", Vilma naurahti, ja pudistelin päätäni. Miksi tyttöjen piti aina ymmärtää kaikki väärin ja haukkua itseään?
-
Syötyämme menimme minun ja Pertun huoneeseen lukemaan huomiseen matematiikan kokeeseen. Koealue oli helppo, sillä vaikka matematiikan yhteinen kurssi olikin sekava ja sisälsi paljon erilaisia, toisiinsa liittymättömiä asioita, olivat ne silti todella yksinkertaisia.
"Otitko sä muute pitkän vai lyhyen matikan?" Vilma kysyi. Ensimmäinen matematiikan kurssi oli yhteinen, ja siitä luokka jakautuisi kahteen eri matematiikan ryhmään.
"Pitkän, matikka on helppoo ja hyödyllistä", sanoin, ja aukaisin koneellani jokaisen matemaattisia aineita opiskelevan parhaat ystävät, MAOLin ja texasin laskimen.
"Ollaan sitten samoilla tunneilla. Mä haluun lääkikseen nii melkein pakko ottaa pitkä matikka", Vilma selitti näpytellessään laskujen vastauksia koneelle.
"Miks lääkis?"
"Hyvä palkka", Vilma naurahti, "Ei vaan, haluan auttaa muita ihmisiä ja pelastaa ihmishenkiä."
STAI LEGGENDO
hiton pelkuri
Storie d'amore"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
