hiton pelkuri

9

Ehdottomasti ahdistavin tapa herätä on herääminen siihen tunteeseen, että joku tuijottaa sinua. Tämä ah-niin-miellyttävä tunne herätti minut, ja räväytin silmäni saman tien auki. Kohtasin suklaanruskeat silmät vaan parin sentin päästä omistani.

"Sä oot söpö kun nukut", Aleksi kuiskasi, ja suupieleni kääntyivät hymyyn itsestään. Hamusin puhelimen käsiini, ja vilkaisin kelloa.

Puoli kahdeksan.

Pomppasin ylös sängystä. 

"Mun koulu alkaa puolen tunnin päästä, ja mun pitäs keretä hakee kirjat ja kone kotoo", selitin hermostuneena. 

"Anna mä arvaan, sä et oo ikinä lintsannu", Aleksi virnisti, ja heitin tyynyn häntä päin.

"Entä sitte jos haluun panostaa kouluun?" kivahdin, ja etsin huppariani lattialta. Minua hermostutti Aleksin läsnäolo, se, että hän katseli minua koko ajan söpöillä silmillään. Pudistelin päätäni, ja kiskaisin hupparin päälleni. C'mon Veetu, eikö tuollaiset ajatukset ole jo aika homoa?

"Kyllä sä kerkeet elämäs aikana opiskella vielä enemmän ku tarpeeks", Aleksi huomautti, "suosittelen lintsaamaan, sillä kuka tietää monta kertaa saat lintsata mun kanssa."

Jätin Aleksin puheet täysin huomiotta ja keskityin vetämään farkkuja päälleni. Tunsin Aleksin katseen koko ajan kihelmöintinä niskassani. 

"Miten mä kerkeen kotiin ja kouluun puolessa tunnissa?" kysyin lähinnä itseltäni, ja istuin sängyn reunalle. 

"25 minuuttia enää", Aleksi huomautti saaden minut entistä hermostuneemmaksi, jos se oli edes enää mahdollista, "etkö oikeesti vois lintsata?" 

"Pystysitkö sä heittämään mut kouluun?" kysyin, ja Aleksi huokaisi syvään. 

"Tän kerran. Jos lupaat että joku kerta vielä lintsaat mun kanssa."

-

Autossa oli paljon hiljaisempaa kuin eilen illalla. Tuijotin syksyn ensimmäisestä yöpakkasesta vielä kuurassa olevia puita, jotka eivät olleet edes pudottaneet vielä kaikkia lehtiään. Saavuimme meille, ja kävin hakemassa valmiiksi pakatun kånkenini pikavauhtia. Palasin autoon, jossa Aleksi odotti sormet rattia naputtaen. 

"Ennen ku lähetään, voisitko sä myöntää yhen jutun?" Aleksi kysyi. Hörppäsin jääkaapista mukaan nappaamaani jääkahvia, ja kurtistin kulmiani. 

"No?"

"Myönnä se, Veetu. Myönnä että sä oot homo."

"Mitä vittua", ärähdin, "montako kertaa se pitää sanoo? Mä en oo homo enkä sellaseks muutu, vaikka sä niin varmaan haluaisit!" 

Aleksi kääntyi katsomaan minua, ja tuijotin häntä kimpaantunut ilme kasvoillani. Vihasin sitä, että minua haukuttiin homoksi. Se oli alkanut jo ala-asteella, kun menin kouluun pinkissä kauluspaidassa. 

"Näkeehän sen, että sä tykkäät pojista.", Aleksi totesi. 

"Kui?"

"No ei heterojätkillä rupee seisoo jos ne on toisen pojan kanssa." 

Naamani lehahti punaiseksi, ja puristin jääkahvimukia rystyset valkeina. Aleksi katseli minua pieni, voitonriemuinen ilme kasvoillaan. 

"Sovitaanko vaikka, että tää oli yhen kerran juttu eikä tuu toistumaan", mutisin, "mä en tiiä mikä muhun meni. Yks kerta ei tee ihmistä homoks." 

Aleksi starttasi auton, ja kaahasi pois pihastamme. 

"Kyl sä tiedät", Aleksi sanoi parkkeerattuaan Lumitin eteen, "sä et vaan myönnä sitä."