hiton pelkuri

8

nyt voin luvata sen verran että tässä luvussa tapahtuu jotain kivaa ainaki <3

Matka Aleksin yksiölle ei ollut pitkä, ja Aleksi parkkeerasi Micransa kadunvarteen.

"Ei huvita maksaa omasta parkkipaikasta", hän naurahti, ja kapusi ulos autosta. Minun piti ottaa pari juoksuaskelta saadakseni Aleksi kiinni, sillä hänen jalkansa olivat aivan helvetin pitkät ja hän vielä käveli todella ripeästi.

"Ei tää kummonen oo", Aleksi sanoi vähättelevästi avatessaan kolmoskerroksessa olevan oven numero 11. Astuin sisään Aleksin kämppään, ja potkaisin valkeat vanssini seinän vierellä olevien reinojen viereen. Kånkenin laitoin naulakkoon, jossa ei ollut kuin yksi takki.

"Voiko pistää jotai musiikkia?" Aleksi kysyi, ja laittoi pöydällä olevan bluetooth- kaiuttimen päälle ennen kuin ehdin edes vastata.

"Mä pistän vaa jonku spotifyn soittolistan", Aleksi totesi, ja kaiuttimesta alkoi kuulua minulle tuttu biisi.

"You kill my mind, raise my body back to light" kiljuin Louis Tomlinsonin biisin mukana. Aleksi naurahti, ja naamani karahti punaiseksi.

"Sori", mutisin, ja istuin pöytään. Aleksi istui pöydän ääreen minua vastapäätä, ja alkoi kaiveilla Burger Kingin paperipussia. Hän ojensi vegaaniateriani minulle, ja otti itse itselleen tilaamansa whopperin.

"Ei se mitään, mun mielestä se oli söpöö", Aleksi totesi, ja alkoi selailla puhelintaan. Aivoni jättivät huomioimatta sen, että Aleksi kutsui minua söpöksi, mutta sydämeni alkoi taas tykyttää normaalia lujempaa. Kaivoin oman puhelimeni esiin, ja aloin availla illan aikana saamiani snäppejä. Perttu oli pistänyt minulle jonkun kuvan Millasta meillä, ja kirjoittanut siihen kiitos.

"Saitko säki ton?" Aleksi naurahti ja näytti samaa snäppiä omasta puhelimestaan.

"Jep. Taitaa pikku-Perttu saaha illalla tekemistä", virnistin, ja Aleksi purskahti nauruun.

-

Kappaleet vaihtuivat, ja juttelimme Aleksin kanssa aivan kaikesta. Kerroin hänelle siitä, kuinka paljon minua ärsytti etten saanut pääosaa näytelmässämme, ja Aleksi kertoi haaveilevansa Suomen nuorten jalkapallomaajoukkueeseen pääsemisestä. Heitimme molemmat melko kaksimielistä läppää, jotkut varmaan kutsuisivat sitä flirtiksi, mutta koska olimme vain kavereita, uskoin sen olevan vain vitsailua. 

Kurtistin kulmiani, kun My heart will go on kajahti soimaan kaiuttimesta.

"Mitä tää tekee täällä?" naurahdin ja etsin pillillä loput spritet mukin pohjalta suuhuni ryyst- äänen säestyksellä. 

"No, kai tää on nätti biisi", Aleksi kohautti olkiaan, ja naputti pöytää hermostuneesti. Mikähän hänelle yhtäkkiä tuli?

"Tanssitaanko", hän töksäytti istuttuamme hetken hiljaa. Katsoin Aleksin kasvoja nähdäkseni tutun virneen, mutta tällä kertaa hän ei tainnutkaan vitsailla, vaan oli ihan tosissaan.

"Mä en oo homo", sanoin, ja laskin katseeni silmieni eksyttyä taas tuijottamaan Aleksin ruskeita silmiä.

"Mä tiiän", Aleksi sanoi yllätyksekseni, "mut tanssiminen on kivaa ja musta ois kiva tanssia sun kanssa."

"Mut, mä en tiiä, mun mielestä se ois ehkä vähän outoo", sönkötin, mutta Aleksi oli jo noussut ylös.

"Pliis, Veetu", hän sanoi hiljaa. Puuskahdin ärtyneenä. Ei mitään hajua, miksi suostuin, mutta nousin ylös, ja kiskaisin valkoisen hupun päähäni. Aleksi hymyili, olin näkevinäni hänen katseessaan voitonriemua. 

Vedin terävästi henkeä, kun Aleksi laittoi kätensä vyötärölleni. Laitoin epämiellyttävästi hikoavat käteni Aleksin olkapäille. Pääni ulottui vaan Aleksin hartioihin asti, ja tunsin itseni todella pieneksi Aleksin edessä seisoessani. Aleksi veti minua lähemmäs itseään, jolloin jouduin kääntämään päätäni ylöspäin ettei se olisi jäänyt Aleksin rintakehää vasten. Kohtasin Aleksin ruskeat silmät, ja Aleksi hymyili leveästi.