Vaikka halusin näytelmämme pääroolia kovasti, oli perjantai pyhitetty vain ja ainoastaan Santeri Laitisen, yhden musiikkilinjan abeista, luona järjestettäviin bileisiin. Koulussa ei puhuttukaan perjantaina muusta kuin Laitisen bileistä. Okei, en kyllä kotonakaan miettinyt paljoa muuta kuin illan bileitä.
"Mitä sä aiot pistää?" Perttu kysyi minulta. Kohautin olkiani, ja katsoin vaatekaappiani. Sisältö oli hyvin pitkälti farkkuja ja huppareita. Kaivoin suosikkihupparini, suuren ja punaisen, sekä mustat pillifarkut.
"Nää varmaan. Sä?" kysyin, ja aloin vetää hupparia päälleni. Perttu kaivoi kaapistaan tummansinisen kauluspaidan ja mustat farkut. Ehkä siinä oli syy miksi Perttu oli paljon komeampi kuin minä. Tyylikkäämmät vaatteet ja hienompi hiustyyli. Saatuani vaatteet päälleni laitoin Luukakselle tulevani kohta. Olin luvannut hakea hänet uskollisella peugeotin skootterillani. Luukas vastasi melkein heti, ja heitin kånkenini selkään.
"Nähään siellä. Tuutko Violan kanssa?" kysyin veljeltäni.
"En", Perttu vastasi, "se oli vähän liian hikke mun makuun."
Lähtiessäni ajamaan kohti Luukaksen taloa mietin, että olinkohan minäkin liian hikke veljeni makuun?
-
Saavuimme Laitisen talolle, joka oli kirjaimellisesti valtava. En ihmetellyt yhtään, miksi bileet pidettiin juuri täällä. Pihalla oli uima-allas, ja talossa oli ainakin kaksi kerrosta. Ajoin skootterini muiden mopojen ja moottoripyörien sekaan, ja koputimme valkoiseen, uudenkarheaan oveen.
"Moro. Luukas ja Veeti?" Santeri Laitinen avasi oven, ja hymyili.
"Veetu", korjasin, ja astuimme sisään lukioikäisiä nuoria täynnä olevaan taloon. Musiikki pauhasi, ja kaikilla näytti olevan hauskaa. En ollut ollut paljon bileissä, mutta uskoin, että pitäisin tästä.
"Veetu, tulithan sä viimeinkin!" Perttu huusi musiikin yli, ja läimäisi minua olalle. Pertun vieressä oli ainakin satayhdeksänkymmentä senttiä pitkä poika. Minulla ja Pertulla pituutta riitti hädin tuskin sataseitsemänkymmentä.
"Tässä on Aleksi, se on mun lukiosta", Perttu esitteli pitkän, tummatukkaisen kaverinsa.
"Moi", Aleksi sanoi. Hänellä oli kiva ääni, sellainen pehmeä, joka sopisi laulajalle.
"Moro", sanoin, ja nostin katseeni Aleksin kasvoihin. Pojalla oli hämmentävän suklaanruskeat silmät, ja paksut huulet.
Mitä vittua Veetu? Miksi sinä tuijotat jonkun jätkän huulia?
Ennen kuin kerkesin sanoa enää muuta, Perttu ja Aleksi katosivat jonnekin väkijoukkoon.
"Tanssimaan?" Luukas ehdotti. Hänen katseensa oli jossain tanssilattialla, ehkä siellä oli joku hänen mielestään hyvännäköinen tyttö. Minäkin olisin jo voinut nähdä jonkun tytön, jos en olisi tuijottanut Pertun kaveria. Pudistelin päätäni, ja menin Luukaksen perässä tanssivien nuorten joukkoon.
-
"Mä käyn hakee jotain juomista. Otatko säki?" kysyin hengästyneenä Luukakselta tanssittuamme läkähdyksiin asti. Luukas nyökkäsi, ja lähdin kohti keittiöön kyhättyä juomatiskiä. Onkohan siellä mitään alkoholitonta? Olin vetänyt kännit ainoastaan kerran elämässäni, ja se ei ollut ollut -
"Mä voin tarjota."
Käänsin hämmentyneen ilmeen omaavat kasvoni kohti viereeni ilmestynyttä Aleksia.
"Miks?" kysyin naurahtaen.
"Miks tuijotit mua aiemmin?" Akseli virnisti vastateen kysymykseeni kysymyksellä. En vastannut mitään, joten Aleksi osti tiskin takana seisovalta tytöltä kaksi mukillista siideriä.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
