"Veetu, vittu mä rakastan sua."
Räväytin silmäni auki. Vilkaisin viereeni, jossa Aleksi nukkui suu pienesti raollaan suloisesti tuhisten.
Oliko Aleksi oikeasti sanonut rakastavansa minua? Vai olinko vain kiihkopäissäni ja lievässä humalatilassa kuvitellut asian?
Virne kohosi kasvoilleni kun ajattelin edellisillan tapahtumia.
"Mitä sä oikei mietit ku tollee virnuilet", uninen ääni vierestäni kysyi. Aleksi hieroi silmiään, ja hivuttautui lähemmäs minua voidakseen kietoa kätensä ympärilleni.
"Sua", vastasin totuudenmukaisesti typerä hymy yhä kasvoillani, "ja eilisiltaa."
Sama virne joka koristi omaa naamaani kohosi Aleksin kasvoille.
"Oliks se susta kivaa", Aleksi kysyi, ja tuijotti minua suoraan silmiin hymy kasvoillaan.
"No mitäpä lottoot", naurahdin posket punoittaen. Aleksi virnisti.
"Entä susta", kysyin, ja kosketin kädelläni vieressäni makoilevan pojan poskea.
"Oli", Aleksi naurahti.
"Oliks... tai olinks mä jotenki huono?" kysyin hiljaa. En ollut unohtanut Mikaelin sanoja, vaikka viinaa olikin kaatunut kurkustani alas enemmän kuin olisi ehkä tarvinnut. Aleksi pyöräytti silmiään, ja vei kätensä poskelleni.
"Huono?" hän kysyi kulmiaan kohottaen.
"Nii, tai emmätiiä," sönkötin, "ku sä olit sanonu sille Mika-"
Aleksi sulki suuni kädellään, ja sanoi:
"Veetu sä olit ja olet kaikista paras."
Typerä hymy kohosi takaisin kasvoilleni, ja Aleksi veti kätensä pois ja sain huulilleni Aleksin käden sijasta hänen huulensa.
"Öö, tota sä sanoit siinä lopussa eilen jotai", sanoin, kun Aleksi oli saanut suudella huuliani tarpeekseen. Aleksin posket karahtivat punaisiksi.
"Täh?" hän kysyi, vaikka hänen ilmeestään olisi huomannut tyhmempikin että hän tietää aivan mainiosti mistä on kyse.
"Nii", naurahdin, "sä sanoit että sä rakastat mua."
Aleksi veti kätensä pois, ja käänsi selkänsä minulle. En ollut koskaan nähnyt Aleksia nolostuneena. Minua harmitti, en minä halunnut Aleksin mieltä pahoittaa.
"Oliks se totta?" kuiskasin.
"No oli", Aleksi mutisi, ja hautasi päänsä tyynyyn. Nousin istumaan, ja kiskaisin tyynyn pois Aleksin naamalta.
"Mikä sua siinä nolottaa?" kysyin, ja Aleksi käänsi ruskeat silmänsä minua kohti. Silmät, joihin olisin voinut tuijottaa vaikka elämäni loppuun asti.
"Emmä oo tollee ikinä sanonu kellekkää", Aleksi sanoi hiljaa, "ja ei me ees seurustella ja mä jo sanon tollee."
"Musta se oli kivasti sanottu", kuiskasin, ja Aleksin vakava ilme vaihtui hymyyn.
"Ja emmäkää oo ikinä ennen ollu pojan kanssa mitenkää, mutta tässä sitä nyt ollaa", virnistin. Aleksi vastasi virneeseen, ja nousi itsekin istumaan.
"Haluisitsä olla mun poikaystävä", Aleksi tokaisi tutkailtuaan kasvojani hetken hiljaisuuden vallitessa. Virnistin yhä leveämmin. Minäkö olisin ALEKSIN poikaystävä?
"No etkös sä jo eilen sanonu että sä oot mun ja mä oon sun", totesin, ja Aleksi hymyili leveästi.
"Mun Veetu", hän hymyili, ja suuteli minua hellästi.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
