"Ei kai se nyt niin hirveetä oo?"
Kävelin huppu päässä, katse maassa koulun käytävällä. Vitutti. Vitutti niin perkeleesti.
"Eiks se oo kuitenkin semi iso rooli? Lumiere? Sehän puhuu paljon ja sillee", Luukas huuteli perääni. Jatkoin menkkaista marssimistani käytävää pitkin. Ilmaisutaidon tunnilla Kari oli ilmoittanut viimekertaisen koe-esiintymisen tulokset, eivätkä ne olleet hyvät vaan surkeat. Pääroolin sijaan jouduin esittämään jotain helvetin kynttelikköä, ja hirviötä sai esittää Julius! Okei, Julius näytteli yllättävän hyvin, mutta vitutti silti. Luukas huuteli vielä jotain perääni, mutten jaksanut keskittyä siihen mitä hän yritti sanoa. Marssin teatraalisen loukkaantuneesti äidinkielen luokan takariviin. Luukas tuli hetken päästä viereeni virne kasvoillaan.
"Vittuiletko?" tuhahdin, mutta virnistin kuitenkin kaverilleni. Eihän se Luukaksen vika ollut etten saanut roolia.
"En toki", Luukas naurahti ja kaivoi ränsistyneen äidinkielen kirjansa esiin.
"Sä kuitenki sait sen roolin minkä halusitkin, joten turpa kiinni", sanoin ja läväytin oman äidinkielen kirjani ah-niin-taiteellisia kaiverruksia sisältävälle pulpetille. Loputkin pojista rymistelivät käytävältä luokan takaosaan ihana kessunhaju perässään leijuen.
"Ei vittu, Jääskeläinen, äijä sai pääroolin!" Kasper kailotti ja Julius virnisti ärsyttävän näköisesti. Mulkoilin heitä molempia, vaikka se oli aika turhaa, he eivät nimittäin huomanneet mitään.
"Ei se sunkaa roolis mikää paska oo", Julius sanoi, ja läimäytti Kasperia selkään. Kasper esitti Bellen isää.
"Miks jätkät aina hakkaa toisiaan?" kysyi edessäni istuva Vilma. Vilmalla oli ihan hirmu pitkät hiukset, yltivät melkein alaselkään.
"Veljesrakkautta!" Kasper ja Julius huusivat yhteen ääneen. He olivat ilmeisesti melko hyviä kavereita. Aatu ja Vili tuntuivat olevan hiukan ulkopuolisia heidän seurassaan, vaikka he pyörivätkin samoissa porukoissa koulussa ja vapaa-ajalla. Vilkaisin Luukasta , joka oli ottanut puhelimensa esiin. Kerrankin hän ei pelannut vaan snäppäsi jonkun kanssa.
"Kelle sä snäppäät?" kysyin melko hiljaisella äänellä.
"Sirulle", Luukas totesi yhtä hiljaa, ja sai silti puolet luokastamme kääntymään meitä kohti.
"Ei vittu onks sulla muija?" Vili kysyi.
"Ei se oo mun muija!" Luukas naurahti. Olikohan Siru se tyttö jonka kanssa Luukas oli Laitisen bileissä?
"Kuka Siru?" kysyi Sara, joka istui Millan pulpetilla.
"Yks Siru Juvonen", Luukas vastasi.
"Mikä sen ig on?" Pauliina kysyi, ja koko heidän kaveriporukkansa kaivoi puhelimet esiin.
"En kerro", Luukas sanoi, ja tunki oman puhelimensa mustien puman kollareidensa taskuun.
"Onks se kuuma?" Julius kysyi, ja osa tytöistä hihitti. Miksi tämä muistutti niin paljon yläasteella käytyjä keskusteluja?
"Onks se tää sirujuliaa?" Nina kysyi. Koko tyttöporukka naputti nimen instagramin hakukenttään.
"Onpa kivat hiukset", Rebekka sanoi. Luukas virnuili vieressäni, ja katsoin, kun Kasper kaivoi kännykkänsä esiin, ja näytti Sirun kuvaa kaikille, jotka sitä eivät vielä olleet omasta puhelimestaan katsoneet. Näin vilahduksen pinkeistä hiuksista.
"Ei vittu mikä mimmi, onnee, Koivistoinen!" Kasper vihelsi, ja Luukas naurahti.
"Ei me olla vielä ees yhessä tai mitää..."
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...