"Mitä isäntä!" Perttu kailotti tullessaan kotiimme lauantai-iltapäivänä melko krapulaisen näköisenä.
"Mitäs tässä", naurahdin.
"Mite meni Vilman kanssa? Tuliks pesää?" Perttu virnuili, otti jääkaapista tuoremehua ja rojahti istumaan minua vastapäätä pöydän ääreen.
"No siis", huokaisin, ja tuijottelin pöydän pintaa, "ei vissii hirvee hyvin. Me erottiin."
"No paska. Miks?" Perttu kysyi.
Öö, no siks koska oon homo ja nussin mielummin sun parasta kaverias.
"Ei siitä vaa tullu mitää jotenki", totesin.
"No ei muuta ku uutta matoo sit vaa koukkuun", Perttu iski silmää ja ryysti mehua suoraan purkista, "vaikka Klassikan ens perjantain pikkujoulupippaloista?"
"Nii, no vaikka sieltä sitte", hymähdin, ja vilkaisin puhelintani, jonka näyttöön oli juuri syttynyt valo saapuneen viestin merkiksi. Kasvoilleni kohosi hymy kun huomasin, kuka viestin oli lähettänyt.
"Mikä sua noin hymyilyttää?" Perttu virnuili, ja näytin tälle keskisormea. Nappasin puhelimeni pöydältä ja kiirehdin minun ja Pertun huoneeseen omalle sängylleni. Avasin minun ja Aleksin keskustelun, johon Aleksi oli juuri äsken laittanut viestiä.
Miten meni Vilman kanssa? :)
Hyvin meni, elossa oon :D
Hyvä. Mulla on sua nyt jo ikävä.
Tuijotin puhelimeni ruutua ja sydämeni hakkasi. En jotenkin pystynyt ymmärtämään, miten jollain Aleksin näköisellä komealla ja hyväkroppaisella jalkapalloilijalla oli muka ikävä tällaista laihaa, kaikkea muuta kuin komeaa ja tyylitajutonta teatteripoikaa.
Mullaki sua. Vähän.
Älä yritä, tiiän että aattelet mua ja mun vatsalihaksia koko ajan :)
Enkä aattele.
Okei, mun huulia sitte
Näytin varmaan harvinaisen idioottimaiselta hymyillessäni typerästi itsekseni puhelimeni näytölle ja siinä näkyville tekstiviesteille. Suljin näytön nopeasti Pertun tullessa huoneeseen. Hän kiskaisi likaisen paitansa pois ja heittäytyi omalle sängylleen.
"Nii tuutko sä sinne bileisii sit?" veljeni kysyi, ja kaivoi sipsipussin sänkynsä vieressä lojuvasta treenikassistaan.
"No emmä vielä tiiä", vastasin, "ketä sinne niinku tulee?"
"No siis en minä tiiä, iha vitusti porukkaa varmaa", Perttu naurahti, "ne on siis iha kunno bileet joissa on viinaa eikä mitkää koulun diskot. Klassikan opkh ne vissii järjestää mut se on kyllä niinku koulun ulkopuoline tapahtuma."
"No ei nyt kaikkia tarvii luetella pässi, vaa lähinnä et tuleeks sinne jotai mun tuttuja?"
"Minä, Milla, Millan kaverit", Perttu aloitti luettelun, "aika lailla samaa porukkaa sit varmaa jota siellä Laitisen bileissä oli sillo alkusyksystä."
"Voinko mä kysyy Luukasta ja Sirua?" kysyin. Perttu nyökkäsi.
"Ja sit tietty kaikkia meiän koululaisia, en nyt tiiä onko siellä ketää sun tuttuja. Aleksin sä tiiät, se tulee totta kai."
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
