"Pärjäätsä nyt varmasti?" Vilma kysyi huolissaan. Koko Vannisten perhe Vilmaa lukuunottamatta oli jo pakkautunut perheen toyotaan, ja lähtöä Joensuuhun viivästytti enää Vilman auton ulkopuolella viivyttely.
"Kyllä mä pärjään. Luukas varmaa herää iha just ja soittaa mulle takas", vakuutin Vilmalle.
Vilma nyökkäsi vielä, ja halasi minua nopeasti ennen kuin kiirehti pikkusiskojensa kanssa takapenkille.
"Laita mulle viestiä", Vilma huikkasi vielä ennen kuin paukautti auton oven kiinni. Vilkutin auton perään, ja lähdin huokaisten raahautumaan taas vaihteeksi kohti bussipysäkkiä.
-
Kuopion keskusta oli näin lauantaisena, koleana aamupäivällä todella hiljainen. Muutama lapsiperhe kiirehti kaupasta toiseen, ja pari viinalta tuoksahtavaa miestä jatkoi vielä eilisillan juhlatunnelmia torin penkeillä.
Istahdin lähes puhtaalta vaikuttavalle penkille ja kaivoin puhelimeni esiin.
Perttu kertoi paenneensa kotoaan Millan luo, ja varoitti minua siitä, kuinka vihainen Vladimir yhä oli eikä äitimme tuntunut paljoa esittävän vastalauseita kultansa homofobisiin ja väkivaltaisiin kommentteihin. Luukas puolestaan kertoi, ettei hänen luokseen voi tulla evakkoon koska hänellä ja Sirulla on riitaa johon on pakko keskittyä nyt.
Huokaisin syvään, ja selasin epätoivoisesti puhelimestani mahdollisia yöpaikkaehdokkaita, mutta valitettavasti puhelimeni oli kuiva kuin Saharan autiomaa.
Tiputin melkein säikähdyksestä puhelimen kädestäni, kun se alkoi yhtäkkiä soida.
En ole koskaan painanut vihreää luuria yhtä nopeasti.
"Moi?" sanoin hiljaa ja kysyvästi puhelimeen.
"Ooksä kunnossa" maailman kaunein ääni vastasi puhelimen toisesta päästä, "olit soittanu aika saatanan monta kertaa?"
Naurahdin hermostuneesti.
"Joo oon, ei täs mitää ku vähä ongelmaa yöpaikan kanssa vaa ku en voi oikei mennä kotiin."
"Häh?" Aleksi kysyi, ja kuulin, kuinka hän paukautti oven perässään kiinni.
Oliko hän menossa pihalle? Loogisin vaihtoehto olisi varmaan aamun ensimmäinen savuke. Tai ehkä Aleksi ei sulkenut ovea vaan Mikael, joka lähti vasta nyt Aleksin asunnosta vietettyään koko yön siellä.
"Veetu!" Aleksi puuskahti, ja kauhuskenaarioiden kuvitteluni keskeytyi.
"Nii ku tota Vladimir uhkas vähän niinku hakata mut jos en lähe sieltä", mutisin.
"Ei jumalauta", Aleksi huokaisi, "missä sä nyt oot?"
"Keskustassa."
"Mä tuun hakee sut."
"Ai tuut?" kysyin yllättyneenä, "eiks sulla ookkaa muuta tekemistä siellä?"
"Ai mitä tekemistä?" Aleksi kysyi hämmentyneenä.
"Ei mittää", totesin nopeasti.
Mikael ei ilmeisesti ollut jaksanut mainita Aleksille, että olin eilen pistäytynyt Aleksin asunnon ovella. Mutta jos Aleksi ei itse pitänyt Mikaelin vierailua mainitsemisen arvoisena, niin ehkä mitään ei tosiaan ollut tapahtunut. Tai ehkä jotain oli tapahtunut, ja siksi hän ei kertonut asiasta.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
