hiton pelkuri

16

Seuraavat viikot tuntuivat kuluvan todella nopeasti, sillä koulujuttujen ja koko ajan lisääntyvien näytelmäharjoitusten lisäksi minulla oli tuskin ollenkaan vapaa-aikaa.

"Mikä sille Aleksille tuli?" Perttu oli kysynyt sinä iltana, kun Aleksi ja Milla olivat olleet meillä ryyppäämässä.

"Sillä meni joku tunteisiin", totesin vältellen veljeni katsetta, "mutten muista mikä, join iha vitusti!"

"Tulihan sitä vähän otettua", Perttu nauroi saaden minutkin rentoutumaan, olin nimittäin huomaamattani aivan jännittynyt pelätessäni Pertun tajuavan valehteluni, "pittää kysyä siltä että mikä homma."

Olin yrittänyt lähettää Aleksille anteeksipyyntöviestiä, mutta hän oli estänyt minut joka ikisessä paikassa. Se ei tuntunut kovin kivalta, sillä vaikka en halunnutkaan Aleksista samaa mitä hän halusi minusta, olimme kuitenkin mielestänne olleet jo ihan hyviä kavereita. Pettymys vaihtui kuitenkin nopeasti vitutukseksi. Lapsellinen paskiainen.

-

Näytelmämme ensi-iltaan ja joululoman alkamiseen oli tasan kuukausi ja viisi päivää, minkä vuoksi näytelmäharjoituksia oli lisätty myös kouluajan ulkopuolelle. Toisen jakson päättöviikkokin lähestyi uhkaavasti, vaikka ensimmäisestä päättöviikosta tuntui olleen vasta muutama päivä.

"Onks sulla tulossa paljon kokeita?" kysyin Vilmalta kävellessämme koulupäivän loputtua  käsi kädessä kohti juhlasalia. Kari halusi meidät taas koko iltapäiväksi harjoittelemaan.

"Nosiis mulla ei oo ku se matikan koe, ja sitte kemian ja enkun kokeet. Äikässä on vaan essee, liikassa sitä keilaamista ja ilmasutaidossa ei tietty mitää muuta ku harjotuksia", Vilma selitti, "sulla?"

"Mulla on vittu kaikesta paitsi liikasta koe", puuskahdin. Biologian, matematiikan, englannin ja ruotsin kokeet peräkkäin eivät hirveästi houkutelleet. Kaiken lisäksi olin surkea keilaamaan, enkä halunnut nolata itseäni Vilman edessä. Hän oli onneksi jo kerennyt oppia, etten minä ollut puoleksikaan yhtä liikunnallinen kuin veljeni.

"Ai saatana", Vilma naurahti myötätuntoisesti. Juhlasaliin viimeisinä tullessamme meitä odotti huolestuneen näköinen lattialla istuskeleva piiri.

"Mitä me missattiin?" kysyin hämilläni. Kari raaputti niskaansa mustekynällään, ja viittilöi meitä ottamaan paikkamme piirissä.

"Julius vaihtaa koulua", Kari sanoi, ja hänen vieressään seisova Julius virnisti vaivaantuneesti.

"Miks vitussa?" pääsi suustani, ja pahoittelin kiroiluani heti perään Karin mulkaistessa minua pikaisesti.

"Sähän oot iha hiton hyvä näyttelijä", selitin. Muut ympärilläni nyökyttelivät, sillä olimme kaikki sitä mieltä että Julius oli osoittautunut lahjakkaimmaksi näyttelijäksi koko luokastamme. Minua hieman hävetti, että olin antanut pojan ulkokuoren hämätä ja olin olettanut ettei hän voisi olla hyvä näyttelijä.

"Faija muuttaa Helsinkiin", Julius selitti, "ja mä pääsen vaihtamaan Kallion lukioon."

"Ja se on totta kai hieno saavutus, annetaanhan pienet aplodit Juliukselle", Kari sanoi, ja taputimme kaikki Juliukselle. Julius nautti saamastaan huomiosta, ja otti aplodit vastaan kuin maailmankiertueella oleva artisti.

"Kiitos, kiitos!" Julius nauroi, "mulle tulee ikävä teitä kaikkia."

"Millo sä muutat?" Vilma kysyi.

"Sitte ku päättöviikko loppuu nii kerkeen tehä kokeet ensin", Julius sanoi.

"Mikä tarkoittaa sitä, että me tarvitaan uusi hirviö, joka oppii vuorosanat todella nopeasti ja pääsee hirviön roolin sisälle mahdollisimman pian", Kari sanoi, "ehdotuksia?"