"Äiti, me lähetää nyt sinne klassikalle" Perttu huusi, kun olimme veljeni kanssa onnistuneet livahtamaan pikavauhtia olohuoneen ohi eteiseen.
Vilkuilin itseäni eteisen kokovartalopeilistä, ja tunsin oloni harvinaisen säälittävän näköiseksi Pertun vieressä. Pertulla oli päällään musta, tyylikäs t-paita ja siniset farkut ja hänen hiuksensa olivat oikein siististi. Itselläni oli päällä musta huppari, mustat farkut ja hiukseni olivat tavalliseen tapaansa vitun sotkuiset joten kiskaisin hattuhyllyltä pipon niiden peitoksi.
"Älkää vielä lähtekö", äidin sammallus kuului. Sammaltavaa puhetta seurasi kahden humalaisen ihmisen raskas askellus kohti eteistä. Perttu loi minuun merkitsevän katseen humalaisten kyyhkyläisten hoiperrellessa pieneen eteiseemme.
"Eikai teiän tarviis lähteä", äitini kysyi. Hänen silmänsä harittivat. Meinasin oksentaa.
"Jäisitte meidän kanssa viettämään ilta nyt", Vladimir sössötti.
"Iltaa", korjasin nyrpeä ilme kasvoillani, "ja meillä oli jo muuta sovittuna. Sori."
Perttu avasi oven, ja lähdimme jättäen äidin ja Vladimirin hoippumaan eteiseen. Käännyin vielä ovella, ja katsoin ympäripäissään toljottavaa äitiäni tämän sinisiin silmiin.
"Äiti, älä pliis tee mitään tyhmää", kuiskasin, ja painoin oven kiinni työntäen samalla kaikki äitiä kohtaan huolta kantavat ajatukset mieleni taka-alalle.
Puristin nopeasti veljeni olkapäätä rohkaisevasti samalla, kun kävelimme kohti pihatiellämme jo odottelevaa Nissan Micraa.
"Shotgun!" Perttu huusi, ja juoksi nauraen etupenkille. Nielin tappioni ja kömmin Micran takapenkille etuoven kautta, eihän tässä tilaihmeessä nyt sentään takaovia ollut.
"Moi kultsit", Aleksi tervehti virne kasvoillaan, ja vaikka kommentti olikin osoitettu meille molemmille huumorimielessä sai se minut silti punastumaan hiukan. Onneksi hämärässä autossa sitä ei huomannut kukaan.
Aleksi ojensi Pertulle bissen ja minulle lonkeron, ja sanoi:
"Tehään tästä hyvä ilta, jätkät."
-
Jätimme automme Aleksin kämpän edustalle, ja kävelimme siitä paikkaan, jossa pirskeet järjestettiin tällä kertaa. Bilepaikka paljastui valtavaksi halliksi, jonka klassikan opiskelijakunnan hallitus oli vuokrannut ja sitten koristellut sekä valaissut koko hallitilan välkkyvin valoin.
"Tulihan ne sankarit sieltä!" Luukas kailotti, ja antoi minulle veljellisen halin. Luukas taisi jo olla pienessä maistissa, ei hän nimittäin yleensä ihan näin läheisyydenkaipuinen ollut. Siru seisoi Luukaksen vieressä ja kikatti, hänellekkin oli tainnut jo maistua useampi taikajuoma.
"Me ei oo varmaa vielä tavattu", Aleksi sanoi, ja korkkasi itsekin taskustaan kaivamansa kaljan, "mä oon Aleksi, Veetun ja Pertun kaveri." Katselin vaivihkaa Aleksia. Hänellä oli päällään tiukat, mustat farkut, valkoinen t-paita ja musta farkkutakki. En tajua, miten jotkut osasivat pukeutua niin siististi.
Luukas nyökkäsi Aleksille, ja Siru viittilöi meitä tulemaan peremmälle.
"Perttu!" kuului kiljaisu, ja samassa vieressä kävellyt veljeni hautautui hyvin niukasti pukeutuneen tyttölauman alle.
"Milla on oottanu sua, sillä on pieni kriisi päällä tuol vessassa", Nina sanoi, ja tarttui Perttua kädestä. Perttu kohautti olkiaan ja lähti tyttöjen perässä kohti vessaa.
"Täällähän on iha kunnon meininki jo käynnissä", naurahdin, ja vilkaisin Sirua ja Luukasta jotka eivät yllätyksekseni enää seisoneetkaan vieressäni.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
