Aamulla minut herätti kurkussani tuntuva poreilu. Nousin ylös sängystä, ja juoksin vessanpöntölle juuri ennen kuin viinanhajuinen oksennus valui ulos kurkustani. Kun olin kakonut viimeisetkin yrjönrippeet kurkustani, katsoin parhaaksi pestä hampaat. Päälläni oli sama huppari ja bokserit kuin eilen, en ilmeisesti ollut jaksanut riisua edes hupparia illalla. Palasin huoneeseemme, jossa Perttu ja Aleksi vielä nukkuivat. Jostain syystä Aleksi oli minun sängylläni, vaikka minäkin olin mielestäni nukkunut siinä.
Ei saatana.
Eilisillan tapahtumat palautuivat mieleeni, ja istuin huoneen lattialle. Ei kai me pantu? Minulla oli vaatteet päällä, ja Aleksillakin oli samat vaatteet kuin koko eilisen päivän. No, sama se, olin kuitenkin nuollut Aleksin kanssa. Hipaisin huuliani. Miksi ihmeessä se tuntui niin hyvältä vaikka suutelin poikaa? Minähän olin kuitenkin hetero. Miksi edes olin suudellut häntä? Ehkä olimme vain molemmat niin kännissä. Ja siksi hän varmaan sanoi tykkäävänsä minusta, eihän hän nyt tosissaan mitään niin homoa olisi sanonnut. Ei minulla mitään homoja vastaan ollut, en vaan itse ollut sellainen. Enkä kyllä usko että Aleksikaan on homo.
"Vittu mikä krapula", kuului Pertun sängystä. Naurahdin, ja viskasin vessasta mukaan nappaamani buranapaketin Pertulle. Perttu nappasi ainakin kaksi pilleriä suuhunsa, ja nosti tokkuraisen näköisen päänsä ylös tyynystä.
"Täällä haisee iha vitun pahalta!" Perttu huudahti aika kovaan ääneen, ja sai Aleksin säpsähtämään.
"Mitä vittua?" hän mumisi ja nousi ylös sängystäni hieroen otsaansa. Näyttipä hän suloiselta - ravistin päätäni, taisin vieläkin olla vähän humalassa. Aleksi hieraisi silmiään, ja katsoi sitten minua. Hymy valtasi hänen kasvonsa, ja katsoin naama punaisena lattiaa.
"Pakko päästä röökille. Tuutko Veetu seuraks?" Aleksi kysyi noustessaan horjahtaen ylös sängystä.
"Joo menkää vaa, mä meen ettii jotai ruokaa", Perttu sanoi ja lähti kirosanojen saattelemana kohti keittiötä. Nousin katse yhä lattiassa ja kävelin Aleksin perässä ulos.
"Huomenta", Aleksi sanoi minulle päästyämme ulos ja nojautui minua kohti. Niin kännissä en enää ollut, etten olisi nyt älynnyt nojautua taaemmaksi. Aleksi pakitti askeleen taaemmas, ja kurtisti kulmiaan.
"Mitä nyt?"
"Eiks se ollu vaan kännisekoilua", naurahdin kysyvästi. Aleksi sytytti tupakkansa ja tuijotti minua vakavalla ilmeellä.
"Mä puhuin ainaki ihan totta, ja olisin sanonu niin sulle eilen vaikka ei ois ees juotu", Aleksi sanoi hiljaa. En osannut sanoa hetkeen mitään, vaan tuijotin paljaita jalkojani.
"Mä en oo homo", sanoin lopulta kiusallisen hiljaisuuden jälkeen.
"Ei se kovin heteroo ollu", Aleksi tyrskähti, "mun suuteleminen nimittäin."
"Mä olin kännissä!" huudahdin puolustelevaan sävyyn. Aleksi nojasi kuistin kaiteeseen.
"Myönnä että se tuntu paremmalta ku yhenkään tytön suuteleminen ikinä", Aleksi sanoi vino hymy kasvoillaan. Mistä hän sen arvasi? En kai ollut sanonut sitä kännipäissäni.
"Se johtu varmasti viinasta", selittelin, ja näpräsin hermostuneena hupparini hihansuuta.
"Ei homoudessa oo mitään väärää", Aleksi sanoi äänessään hiukan kärkäs sävy.
"Ei ookkaan! En mä mikään homofoobikko oo", tiuskaisin, "ja mulle on ihan ok jos sä oot homo, me voidaan silti olla kavereita."
"Mä en halua olla sun kaveri", Aleksi sanoi silmät leiskuen. Hän astui lähemmäs, niin että kasvomme lähes koskettivat toisiaan. Hengitykseni kiihtyi hermostuksesta, ja sydämeni hakkasi. Kuulikohan Aleksi sen, ei kai hän luullut että se johtui siitä että muka tykkäisin hänestä?
"Mä haluan sulta paljon enemmän ku kaveruutta", Aleksi kuiskasi, "mulla on jo tarpeeks kavereita."
En osannut sanoa mitään, yritin vain vältellä Aleksin katsetta, sillä se sai minut kiemurtelemaan tavalla, josta en oikein tykännyt. Aleksi hipaisi poskeani, ja painui sitten sisälle paukauttaen ulko-oven perässään kiinni. Jäin seisomaan pienelle kuistillemme hämmentyneenä.
-
Seisottuani hetken ihanan raikkaassa ulkoilmassa selvittelemässä hämmentyneitä ajatuksiani palasin sisälle. Suunnistin keittiöön, ja kaadoin mukiini juuri keitettyä kahvia. Kaadoin kauramaitoa kahviin, ja nappasin hedelmäkorista banaanin. Aleksi ja Perttu istuivat jo pöydässä, kumpikin selasivat puhelimiaan.
"Milla on laittanu mulle joskus illalla, että ehkä vähän aikasta tommoselle", Perttu sanoi kurtistaen kulmiaan hämmentyneen näköisenä, "Miks helvetissä?"
Vilkaisin Aleksia, ja välillämme vallitsevasta epämukavahkosta jännityksestä huolimatta purskahdimme nauruun.
"Etkö oikeesti muista?" kysyin nauraen. Perttu raaputti sotkuisia hiuksiaan hämillään.
"Sä laitoit sille eilen kyrvästäs kuvan", Aleksi virnisti, ja hihitin vieressä kuin mikäkin ala-asteikäinen tyttö. Pertun silmät levisivät, ja hän tuijotti puhelintaan suu auki.
"Voi paska", hän mutisi, ja kirjoitti vastausviestä ihastukselleen sormet sauhuten. Vilkaisin Aleksia, ja käänsin katseeni pois kun tajusin, että hän tuijotti minua. Kaivoin oman puhelimeni esiin, ja laitoin Luukakselle viestiä:
Voinko tulla sinne?
Jos ei haittaa et Siru on täällä
Kohta siel
"Mä lähen kohta Luukaksen luo", sanoin ja nostin päätäni puhelimestani.
"Eiks sillä ollu jotai muijahommia?" Perttu kysyi.
"Ne oli eile", vastasin lyhyesti, ja hotkaisin pienen aamiaiseni loppuun. Välittämättä Aleksin katseesta selässäni painuin huoneeseemme, jossa etsin jotain puhdasta vaatettaa päälleni. Otin laturin, lompakon ja vesipullon kånkeniini, ja nappasin mopokypäräni eteisesti. Huusin nopeat moikat, ja lähdin skootterillani kohti kaverini taloa. Matkan aikana mietin, miksi oloni oli Aleksin seurassa niin kummallinen. Uskoin sen johtuvan siitä, että Aleksi tykkäsi minusta. Oloni olisi varmasti samanlainen, jos joku tyttö, josta en tykkäisi kertoisi olevansa ihastunut minuun.
-
"Moi!" Luukas hymyili epätavallisen iloisesti avatessaan oven minulle.
"Moi, mä oon Siru. Sä oot varmaa Veetu", pinkkitukkainen tyttö, Siru sanoi kätellessään minua päästyäni sisälle.
"Joo, oot eka joka ei sano mua Veetiks", naurahdan, ja Siru hymyilee.
"Luukas sano et sä vihaat sitä", Siru naurahti, ja vaihtoi erittäin imeliä katseita Luukaksen kanssa. Aika söpöä toisaalta. Pieni kateuden tunne pisti sydäntäni, mikä oli minulle uutta, sillä en ollut ennen kokenut kaipaavani tyttöystävää.
"No, ootteks te nyt yhessä?" kysyin siirryttyämme löhöilemään olohuoneeseen. Luukas vilkaisi vieressään istuvaa Sirua, ja käänsi sitten katseensa takaisin minuun.
"Taidetaan olla", hän totesi, ja näytin peukkua.
"No, onks sulla ketää kiikarissa?" Luukas kysyi minulta. Pudistin päätäni.
"Tulkaa meiän koulun järjestämään diskoon ens viikolla", Siru sanoi, "ehkä Veetu löytäs sieltä itelleen muijan."
"Minä päivänä?" Luukas kysyi.
"Torstaina", Siru vastasi.
"Vois tullakki?" sanoin kysyvästi. Luukas nyökkäsi. No, olisipahan ainakin jotakin tekemistä ensi viikollekin. Ihan kuin sitä ei olisi ollut muutenkin jo tarpeeksi, näytelmäharjoitukset olisivat pian täydessä vauhdissaan, ja ensimmäinen koeviikkokin olisi ensi viikkoa seuraavalla viikolla. Päätin jo lukioon hakiessani panostavani lukioon, vaikka unelma-ammattini olikin näyttelijä jossa ei sinänsä kirjatietoutta tarvittu. Ei siitä haittaakaan varmasti olisi, eiväthän aivot voi noin vaan täyttyä tiedosta.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
