"Vai että pikkasen homo", Aleksi virnisti, ja viittilöi minua tulemaan sisälle asuntoonsa. Suljin kämpän oven takanani, ja raaputin niskaani hermostuneena. Aleksin pöydällä oli avattu kaljalava. Oliko hänellä tulossa jotkut illanistujaiset?
"Oota siinä, mun pitää soittaa Mikaelille että tänne ei pääsekkään", Aleksi sanoi napatessaan puhelimensa pöydältä alkoholijuomien vierestä, "ja ota tosta juomista."
Aleksi laittoi puhelimensa korvalleen, ja poistui ovesta ilmeisesti parvekkeelle. Potkaisin vanssini huoneen nurkkaan, ja nappasin pöydältä oluttölkin. Pieni rohkaisuryyppy ei tekisi pahaa.
Oliko Aleksi sanonut soittavansa Mikaelille? Sille, jota sanoi "voivansa käydä testaamassa"? Aleksi palasi parvekkeelta melko nopeasti, joten pystyin kysymään asiaa häneltä itseltään.
"Ai se Mikael josta puhuit sillo aiemmi?"
Aleksi istui sohvalle, ja virnisti. Hörppäsin kaljaa. Hyi saatana.
"Joo? Mitä siitä, ootko mustasukkanen vai?"
"En", tuhahdin, "ei mua kiinnosta."
"Eipä", Aleksi sanoi, ja seurasi hetken hiljaisuus. Tunsin oloni typeräksi seisoskellessani keskellä yksiötä, joten menin istumaan sohvalle pysytellen mahdollisimman kauas Aleksista.
"Ootteks te yhessä?" kysyin Aleksilta.
"Ei", Aleksi naurahti, ja jälleen kerran tunsin oloni typeräksi.
"Aijaa, sori. Mä aattelin -"
"Siis kyllä me nussitaan", Aleksi sanoi, "mutta ei olla yhessä."
En vastannut mitään, hörpin vain kuraveden makuista litkua mahdollisimman nopeasti kurkustani alas. Minkä helvetin takia olin tullut kertomaan homoudestani Aleksille? Selkeästi hän oli päässyt ihastuksestaan minuun yli jo aikoja sitten, ja oli sen sijaan löytänyt itselleen uuden miehen.
Oma vikani, totesin mielessäni, mitäs olin niin typerä.
"Älä näytä noin järkyttyneeltä", Aleksi nauroi, ja kävi hakemassa pöydältä uuden kaljan. Hän viskasi tyhjän tölkin lattialle ja istui takaisin viereeni sohvalle korkaten oluensa.
"En mä oo järkyttyny, mitä toho ois pitäny sanoo", naurahdin takaisin. Irvistin hörpätessäni Sandelsia. En ollut koskaan pitänyt kaljasta, enkä ymmärtänyt ihmisiä jotka sitä joivat.
"No kysyy vaikka että oliko hyvä pano", Aleksi virnisti, "etkö sä vittu tykkää kaljasta?"
"No en", nyrpistin nenääni. Hörppäsin kuitenkin reilun kulauksen santtua, sillä oli se sentään alkoholia.
"Neiti", Aleksi tuhahti hymyillen, "vielä keretään kauppaan hakemaan sulle lonkeroo jos ei kalja maistu."
"Kyllä mä tätä voin juua, ei mun takia tarvii lähtee mihinkää kauppaan nyt."
Aleksi nousi ylös, laski tölkkinsä pöydälle ja kävi hakemassa housut makuuhuoneestaan.
"Nyt lähetään!" hän sanoi, ja rupesi laittamaan housuja ja kenkiä jalkaansa. Pyöräytin silmiäni, mutta nousin sohvalta ja rupesin laittamaan omia kenkiäni takaisin jalkaan.
-
"Mihinkäs sä Vilman jätit? Perttu puhu että se on tulossa teille tänää vähä yökylään?" Aleksi kysyi kävellessämme takaisin kohti hänen asuntoaan. Aleksi oli ostanut minulle siksarin originalin appelsiinilonkeroa.
"Oot nii pikkunen että tällä määrällä pääset jo sairaalakuntoon", Aleksi oli sanonut napatessaan paketin kaupan juomaosastolta.
"Öööö", mutisin, "se lähti kotii."
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
