hiton pelkuri

4

"Veetu?"

Nostin päätäni pulpetista. En ollut saanut illalla unta, ja käytännössä nukuin pulpettia vasten. Milla herätti minut horteestani.

"No?" kysyin töykeähköllä äänellä.

"Sitä vaan että voiskohan Perttu tykätä musta? Se on alkanu snäppää mulle vähä enemmän ja nii", Milla kysyi, ja hänen kaverinsa hihittivät typerän kuuloisesti.

"Kyllä varmaan, miks et kysy siltä?" vastasin. En ollut varma, halusiko veljeni minun puuttuvan tähän.

"No, kai mä voisin kysyäkkin. Onks sillä tänään mitään?" Milla kysyi.

"Alek- öö, joku sen kaveri tulee kai tänään meille", vastasin, ja haroin hiuksiani. Vetäisin Pertun antaman hupparin hupun niiden päälle, eivät ne ikinä näyttäneet hyvältä.

"Okei. No katotaan nyt", Milla hymyili, ja kääntyi takaisin kavereidensa puoleen.

"Se on niin kuuma", Rebekka huokaisi melko kovaan ääneen. Nina päästi hyss -äänen, ja nyökäytti päätään minun suuntaani. Rebekka punastui.

"Siis, nii Veetu et säkää ruma oo, mut Perttu vaa", Rebekka änkytti hermostuneena.

"Kyl mä tiiän et Perttu on komeempi ku mä, kiitos vaan", naurahdin, "ei siinä mitää."
Rebekka hihitti hermostuneesti, ja minä jatkoin pulpetilla nuokkumista.

-

Iltapäivän viimeisellä tunnilla oli filosofiaa, mikä oli huono juttu, koska filosofian opettaja, Kahilainen, piti joka ikisellä tunnillaan toinen toistaan pitkäveteisempiä luentoja. Estääkseni nukahtamisen avasin läppärini wordin ja jatkoin yöllä aloittamani mielipidekirjoituksen kirjoittamista. Tällä kertaa kirjoitin vegaanisen ruuan ja liharuuan hintaeroista. Toiset tykkäsivät Kahilaisen tunneista juuri siksi, että siellä voi tehdä mitä huvittaa. Viimein kellon minuuttiviisari siirtyi puoli kolmen kohdalle, ja viikonloppu oli alkanut. 

"Muistakaa kortsu", muistutin Luukasta kun kävelimme mopoparkin luo. 

"Näh, me varmaa lanitetaa jonku verran. Siruki hakkaa kynäriä", Luukas sanoi. Näytin peukkua. 

"Moro", sanoin noustessani skootterini päälle. Luukas jäi polkemaan ei niin hyvin toimivaa gileraansa käyntiin. Peugeotin moottorin hörähtäessä helposti käyntiin kiitin mielessäni luojaa sähköllä toimivista nappistarteista.

-

Kotiin päästyäni minua vastassa ei ollut ihana hiljaisuus, vaan äidin ja Pertun tappelun äänet. 

"Et sinä tuo tänne kavereitasi jos minä kiellän!" äiti raivosi naama punaisena. 

"Nii että mun pitäs vaa olla itekseni ja turpa kiinni että sä saat panna jotai r*ssää?" Perttu huusi takaisin. 

"Älä puhu äidillesi tuohon sävyyn", äiti mesosi, "ja Vladimir ei ole mikään r*ssä!" 

Katsoin parhaaksi livahtaa käytävää pitkin keittiöön. Säpsähdin, kun keittiö ei ollutkaan tyhjä. 

"Onks ne aina noin pahoja?" Aleksi kysyi, juodessaan kahvia minun vakiomukistani. Minun kirpputorilta löydetystä, ikivanhasta jääkarhumukistani. 

"Öö, riippuu vähä päivästä", vastasin, ja kaadoin itselleni kahvia johonkin mukiin jota en edes tiennyt meillä olevan. Otin kauramaidon jääkaapista, ja lorautin sitä kahviini. 

"Ootsä vegaani?" Aleksi kysyi kun istuin pöydän ääreen kahvikuppini ja jääkaapista ottamani soijajugurtin kanssa. 

"Joo, onks siinä joku ongelma?" kysyin.