"Ketää ei varmaa haittaa ottaa vähä tänää?" Perttu kysyi sohvalla lojuvilta ystäviltään. Milla ja Aleksi nostivat päänsä puhelimistaan, ja katsoivat Pertun tuomia juomisia.
"No joo, maistuu, maistuu", Aleksi naurahti. Se sai minutkin naurahtamaan, olinhan yläasteella hekottanut monta kertaa "Maistuuks sulle viina?" videolle.
"Kyllä mäki voin vähäse juua", Milla totesi. Ojensin lasit Pertulle, joka kaatoi jokaiseen lasiin kokista sekä reilun lorauksen vodkaa.
"Sori äitistä vielä", Perttu sanoi ojentaessaan täpötäydet juomalasit Aleksille ja Millalle, "en arvannu et se rupee tänää just sekoilemaa jotai."
"Ei se mitää, eikai kenenkää porukat oo normaaleja", Aleksi totesi ja hörppäsi Pertun tekemää drinksua. Pieni irvistys kohosi hänen kasvoilleen.
"Aika vahvaa teit."
"Eihän sitä maun takia juua", totesin Pertun puolesta, ja otin itsellenikin lasin. Kulautin reilun kulauksen vodkalla terästettyä limpparia kurkkuuni.
-
"No mitä me meinattii tehä?" Milla kysyi katkaisten hiljaisuuden, jonka aikana olimme kaikki vain selailleet puhelimiamme. Muiden istuessa sohvalla seisoskelin itse hieman kauempana, sillä en halunnut mennä Aleksin viereen istumaan. Vihasin sitä hermostunutta, kihelmöivää tunnetta, joka minulle tuli hänen läheisyydessään. Vastasin nopeasti Vilman snäppiin, ja tungin puhelimeni sitten farkkujeni etutaskuun.
"Eikai tässä mitää suunnitelmia ollu", Perttu totesi, ja laittoi puhelimen räpellyksestä vapautuneen kätensä tummatukkaisen tyttöystävänsä hartioille.
"No eiköhä sitä jotai taas keksitä kuha tää nousee päähä", Aleksi sanoi viitaten pikkuhiljaa tyhjentyvään lasilliseensa, ja katsoi minua. Katsoin mitäänsanomattoman vaaleansinisillä silmilläni Aleksin ruskeisiin silmiin. Aleksi väläytti pienen hymyn, mikä helpotti minua, sillä Aleksi oli vaikuttanut tavallista etäisemmältä. En nimittäin halunnut hänen vihaavan minua vaikken ollutkaan hänestä kiinnostunut, sillä hän oli kuitenkin todella mukava ja hänen kanssaan oli kiva viettää aikaa. Miksi emme voisi olla vain kavereita?
"Veetu?"
"Häh?" käänsin katseeni nopeasti Millaan.
"Nii siis sitä vaa että pitäskö ottaa totee taas ku viimekski meni nii mahtavasti", Perttu sanoi leikkisä hymy kasvoillaan.
"Ei jumalauta", huokaisin, ja kulautin koko ajan vähemmän polttelevalta tuntuvaa juomasekoitusta suuhuni.
"Oliks viimekski nii kiva lähetellä dickpickejä?" Aleksi nauroi, ja Perttu löi häntä koristetyynyllä päähän.
"Sainha mä siitä pelistä itelleni tämmösen", Perttu sanoi, ja kumartui suutelemaan kainalossaan hihittävää Millaa. Pyöräytin silmiäni Aleksille suudelman kestäessä hiukan liian pitkään, ja Aleksin naurahtaessa uskaltauduin menemään sohvalle istumaan. Otin saman koristetyynyn, jolla Perttu oli lyönyt Aleksia, ja muksautin Perttua takaraivoon.
"Halusitteks te pelata vai nussia?" kysyin, ja Milla punastui. Perttu viskasi koristetyynyn lattialle, ja käänsi katseensa Aleksiin.
"Totuus vai tehtävä?"
"Totuus", Aleksi sanoi, ja laski juomalasinsa sohvapöydälle minun hieman tyhjemmän lasini viereen. Hilpeä, sumuisen tuntuinen humalan tunne alkoi heräillä aivoissani, ja huppari rupesi tuntumaan epämukavan kuumalta viinan sisäisen lämmitystehon vuoksi.
"Tää on sama ku viimeks, mutta kenestä tykkäät?" Perttu kysyi. Aleksi istui hetken hiljaa, ja sanoi sitten:
"Yhestä Mikaelasta."
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
