Bussimatka kotiin tuntui kestävän ikuisuuden. Naputin jalkojani hermostuneena ja tunsin, kuinka sydämeni paukutti rinnassani inhottavan lujaa.
Perttu ei enää vastannut minulle, ja minua pelotti aivan saatanasti. Bussin pysähtyessä pysäkille pelkoni sai minut melkein jäämään sen kyytiin, mutta keräsin itseni ja nousin sydän pumputtaen ulos bussista.
En kerennyt edes avata ovea, sillä joku teki sen sisäpuolelta puolestani.
"Siinahan sina olet!" Vladimir huusi. Peräännyin kauhuissani kauemmaksi, sillä Vladimirin silmissä oli todella pelottava kiilto.
Vladimirin takana näin äidin kasvot. Hänen kädessään oli vodkapullo ja hänen poskensa punoittivat. Perttu seisoi äidin vieressä, ja hänenkin silmänsä kiilsivät, tosin ei-niin-pelottavalla tavalla kuin Vladimirilla.
"Saatanan syntinen hintti" Vladimir sanoi, ja sylkäisi jalkojeni juureen. Kavahdin vielä kauemmaksi.
Vladimir tempaisi vodkapullon äitini kädestä, ja otti pitkän huikan. Tukahdutettuaan janonsa hän käänsi katseensa takaisin minuun ja sanoi jotain venäjäksi. En tiedä mitä se tarkoitti, mutta ei se ainakaan kovin ystävälliseltä kuulostanut.
"Kuulitko homo" hän huusi, kun en sanonut mitään, "sinut pitais tappaa!"
"Vladimir", äiti puuskahti, ja sydämessäni läikähti. Aikoiko äiti oikeasti puolustaa minua? Vilkaisin Perttua, joka ei ollut koskaan näyttänyt yhtä ahdistuneelta.
"Jos tulet enaa koskaan tanne takaisin, niin mina pieksen sinusta sen synnin ulos", Vladimir murisi, ja heristi nyrkkiään. Sydämeni pumputti rinnassa, ja hikikarpalot tanssivat pitkin kehoani.
"Mutta tämä on minun kotini", mutisin hiljaa. Vladimir iski pystyssä olevan nyrkkinsä oveemme jättäen siihen ruman lommon.
"Painu helvettiin, hintti", Vladimir karjaisi, ja sylkäisi uudestaan minua kohti osuen tällä kertaa huppariini.
Kyyneleet karkasivat silmäkulmastani, kun pakitin paniikissa kauemmas omalta kotioveltani.
"Äiti", sopersin, ja katsoin äitiäni, joka otti hänkin pitkää huikkaa pullosta. Äiti käänsi katseensa nopeasti pois, ja pudisteli päätään.
Käänsin anovan katseeni Perttuun. Hänkin itki, muttei uskaltanut sanoa mitään.
Kyyneleeni sulattivat pieniä täpliä maahan juuri satavaan ensilumeen, kun käännyin ja lähdin takaisin bussipysäkkiä kohti. Olin kyllä pelännyt, mutta en ollut osannut edes pelätä sitä, että en pääsisi enää omaan kotiini.
Bussipysäkillä kaivoin puhelimeni esiin, ja yritin soittaa Aleksille. Ei vastausta. Soitin vielä noin viisi kertaa, jos linjassa olisi vaikka ollut jotain häikkää, mutta Aleksi ei vastannut.
Entä jos julkinen hellyydenosoitukseni oli hänelle liikaa ja hän ei halua enää nähdä minua?
Pudistelin päätäni, ja negatiivisista ajatuksistani huolimatta hyppäsin bussiin joka veisi minut kohti keskustaa ja Tulliportinkatua.
-
Kuivasin kasvoni kyyneleistä rappukäytävässä, ja koputin sitten käsi täristen ovea numero yksitoista. Pelkäsin, että Aleksikin olisi minulle vihainen, mutta uskoin hänen silti haluavan sopia asian. Olihan hän kuitenkin vannonut rakastavansa minua, tuskin hän halusi heittää tätä hukkaan pikkuasian takia.
Ovi aukesi, ja helpotuksen tunne läikähti sisälläni. Nostin katseeni maasta, ja -
"Mikael?"
Otin jälleen ovelta useamman askeleen taaemmas, ja nojasin rappukäytävän seinään hämilläni. Silmälasipäinen poika tuijotti minua nyrpeä ilme kasvoillaan.
YOU ARE READING
hiton pelkuri
Romance"Mä en ehkä myönnä sitä muille, mutta mä sentään myönnän sen itelleni!" - Hiton pelkuri on tarina erilaisuudesta, kavereista, nuoruudesta ja ennen kaikkea se on tarina rakkaudesta. - Huomioithan, että tarina sisältää päihteiden käyttöä sekä seksiä j...
