Kaupungin Varjo

Luku 9 - Uusia ja vanhoja liittolaisia

Seuraavan kerran, kun ymmärsin, mitä tapahtui, istuin kahlittuna tuolissa. Olin kuin olinkin poliisiasemalla, mutta edessäni seisoi yhä se mies, joka sai kultakissan suojelemaan minua.

Vieressäni penkillä istui nainen, joka oli jo aiemmin näytellyt äitiäni.

"Kuten sanoin, olen todella pahoillani hänen käytöksestään. Hän ei ole käynyt koulua eikä täten osaa lukea ja hän on tottunut pikkukaupunkeihin, joissa saa liikkua missä huvittaa", Kalla puhui.

He puhuivat hyvän aikaa ennen kuin yhtäkkiä suoristauduin ja napsautin käsiraudat käsistäni samalla, kun tönäisin tuolin kauemmas ja nousin seisomaan. Tuo ei ollut Bresvick, mutta hän oli muodonmuuttaja, joka oli peittänyt oikean hajunsa jollain kasvilla. Nyt kasvin haju oli haihtunut ja ilmassa leijui haju, johon oli sekoittunut muiden salamurhaajien hajuja.

"Tuo on-" keskeytin lauseeni nähdessäni miehen rennon ilmeen.

"Mikä minä olen?" hän kysyi. Kalla katsoi minua omituisesti. Irvistin ja pyrin pitämään kultakissan vielä sisälläni.

"Murhaaja", sylkäisin ja peruutin samalla taemmas. Mies naurahti.

"Mistä sinä sellaista päättelet?" hän kysyi ja nousi myös seisomaan. Kallakin oli noussut ja vaivihkaa siirtyi lähemmäs minua.

Siristin silmiäni ja lähdin kiertämään oven suuntaan kauempaa miehestä, joka kuitenkin lähestyi minua. Sillä hetkellä, kun haistoin miehessä hornankiven, kultakissa pääsi ottamaan vallan ja loikkasin kauemmas neljälle käpälälle hampaat irvessä. Häntäni heilui hurjasti ja peräännyin kohti seinää.

"Tottahan tuo tavallaan on, mutta jos minä olen murhaaja, niin olet sinäkin", mies vastasi ja muutti muotoaan. Räpäytin silmiäni yllättyneenä. Larez ei ollutkaan hukkaveri. Hän oli muodonmuuttaja.

Tuijotin miestä, joka oli yhdessä Naimeen kanssa hankkinut minut Solertauhiin ja jota vastaan olin useampaankin otteeseen taistellut. Päätin muuttua haltijaksi ja astelin selkä suorassa hakemaan vaatteitani välittämättä siitä, mitä Larez näki. Jos olin luullut häntä hukkavereksi, se tarkoitti sitä, että hän vietti usein aikaa suden muodossa ja oli täten usein samassa tilanteessa. Sitä paitsi halusin puhua hänelle, eikä se onnistunut kultakissana.

"No, mitä asiaa sulla sitten on?" sähisin mulkoillen miestä.

"Halusin saada sinuun yhteyden sen jälkeen, kun lähdit Solertauhista ja Pyk katosi mukanasi", Larez vastasi rehellisesti. Räpäytin silmiäni taas. Muistin, että Pyk oli viettänyt aikaa Larezin kanssa ja hän oli kertonut, että tuo mies oli kasvattanut häntä Solertauhiin saapumisen jälkeen. He olivat siis vähän kuin minä ja Timitri, tosin eivät ilmeisesti niin läheisiä, mutta Larez oli kuulemma aina tarkkaillut Pykiä sivusta suojellakseen häntä. Eikä Larez tiennyt mitään Pykille tapahtuneesta.

Harkitsin pitkään vastaustani. "En tiedä, mitä Pykille tapahtui. Viimeksi kun näin hänet, hän auttoi mua tapettuani Faithin, Emphin ja Iwanin", valehtelin.

Larez katsoi minua pitkään ja ärähti sitten: "olet hyvä valehtelija, muttet tarpeeksi hyvä."

Pyöräytin silmiäni huokaisten raskaasti. "Ennen kuin kerron sulle mitään, haluan tietää, miksi olet täällä."

"Liittouduin kyttien kanssa. Kuten sinä, olen nyt vapaata riistaa, mutta muodonmuuttajana otin tuon punapään hahmon, koska oikea versio hänestä murhattiin ja ruumis kätkettiin - siis Solertauhin murhaajien toimesta."

Irvistin vähän. "Tuo ei paljon kertonut. Miksi lähdit?" Ääneni alkoi olemaan haastava.

"Schan on huono johtaja."