Kaupungin Varjo

Luku 8 - Tuttujako?

Istuimme todella kauan asunnon makuuhuoneessa puhumatta mitään.

Schan voisi hyvinkin onnistua tappamaan prinsessan. Jopa silloin jos tätä ja vartijoita varoitettaisiin uhasta. Schanhan on ammattilainen ja hänellä on monta ammattilaista mukanaan. Siitä ei ole varmuutta, selviäisikö Schan seurauksista, ei varmasti, mutta kun hänen tekonsa kostautuu, on liian myöhäistä.

Lopulta kuitenkin vain päätin, että Pykin pitäisi lähteä. Miettisimme asiaa myöhemmin ja kertoisimme myöhemmin myös Kaartille. Ja Garesjekin omalla kaartille, joka taisi olla pelkkä joukko poliiseja, kuten joissain kaupungeissa oli, ja prinsessan vartijoille. Sitten tappaisin Schanin.

Heti kun Pyk oli lähtenyt portaikon kautta, minä lähdin hänen peräänsä - ikkunasta. Jätin Iveran vahtimaan Wilfrediä samalla kun minä varmistin, ettei Pyk joutunut vaikeuksiin.

Kiipesin jälleen katoille ja niitä pitkin lähdin seuraamaan Pykiä. Hukkasin hänet lähes heti, sillä hän oli taitava eksyttäessään seuraajia, mutta viimein löysin hänen hajunsa johtavan erääseen majataloon.

Olin juuri lähdössä takaisin, kun huomasin hahmon savupiipun luona. Haistoin ilmaa ja astelin sitten vakoojan luo. Naliq.

"Mitä sä teet täällä?"

"Samaa voisin kysyä sulta", Naliq jatkoi, "Wylanhan kielsi sua puuttumasta asioihin."

Mulkaisin lähes aikuista tyttöä. "Ensinnäkin Wylan ei voi komennella mua, eikä kukaan muukaan Kaartissa ja toiseksi mä en ole puuttumassa asioihin, vaan sä puutut mun asioihini", virkoin tarkkaan harkituin sanoin. Naliq pyöräytti silmiään ja laittoi samalla mustat hiuksensa niin, että hänen päälaellaan oleva huivi esti niitä valumasta kasvoille.

"Mitä sä sitten teet täällä?" kysyin kätkien mielenkiintoni. Naliq katsahti minuun syrjäkarein pää kumarassa. Pyöräytin silmiäni. "Sut lähetettiin vahtimaan mua, eikö?" murahdin yllättymättä laisinkaan. Otin lähes huomaamattomasti paremman asennon ja virnistin vinkaten silmää.

"Ota sitten kiinni."

Naliq katsoi parin sekunnin verran minua, kun pinkaisin juoksuun pitkin kattoja. Sitten hän lähti perääni.

Kiidin kattoja pitkin täydessä päivänvalossa niin nopeasti, kuin yli päivän käyttämättä olleet jalkani sallivat. Lumi katoilta oli tippunut aikoja sitten, mutta jäätä oli jäljellä, joten täytyi katsoa tarkasti, mihin jalkansa asetti. Naliq kulki yhtä ketterästi perässäni. Toisinaan hän saavutti minua, mutta korvasin asian kiihdyttämällä ja tekemällä äkillisiä liikkeitä.

Naliq ei ollut kovin vanha, kun vertasi muihin ja mietti, minkä ikäisinä jotkut pääsivät Verwasin Kaartiin, ja hän oli minun tapaani valmis kokeilemaan taitojaan työn keskellä. Olin kiinnostunut hänen tavastaan juosta katonharjalla ja siitä, miten hienosti hän laskeutui alas katoilta. Käytin siis tilaisuuden hyväkseni ja seurasin Naliqin tapoja toimia. Voisin nimittäen harjoitella matkimaan häntä, koska hänellä oli lähes täydellinen tasapaino. 

Kiinnitin samalla huomiota hajuihin, ääniin ja siihen, mitä silmäni tavoittivat. En aistinut aluksi ketään tuttua tietysti Naliqin lisäksi. Sitten haistoin jostain alhaalta kadulta heikon Bresvickin hajun. Seurasin siis sitä kaduilta käsin. Haju oli jo tunteja vanha, mutta halusin tietää, missä Bresvick oli käynyt, sillä hän oli suunnannut pois päin Solertauhista.

Huomasin Naliqin jälleen saavuttaneen minua, joten kiihdytin. Pysähdyin kuin seinään, mikä johti siihen, että jalkani liukuivat jäällä ja luiskahdin alas katolta. Naliq ehti hetkessä tarttumaan ranteeseeni. Hän tuijotti sivulle samalla, kun seurasi kauempana olevaa hahmoa, joka istui puiston toisella puolella olevan talon savupiipulla.