Kaupungin Varjo

Luku 21 - Prinsessan juhlat

Odotin jonossa kärsimättömänä. Ihan kohta astuisin sisään palatsiin. Kaikki paikat olivat täynnä vartijoita ja aitojen ulkopuolella väki odotti jo pääsevänsä sisään, vaikka juhliin oli lähes tunti.

Korjasin epämukavan kauniin ruskean samettimekkoni helmaa ja olin vähällä pyyhkäistä kasvojani, mutta tajusin korjata liikkeen ja laskea käteni ajoissa, ennen kuin sotkin Pykin ja päivällä hotellissa käyneiden Liamin ja Robinin tekemät meikit. He olivat keksineet maalata kaksi paksua ja yksinkertaista, vaikkakin kaunista raitaa kasvoihini. Hailakanpunainen ja sinisen violetti raita kulki ristissä kasvojeni poikki niin, että ne veivät huomion kasvonpiirteistäni. Se vaikeutti minun tunnistamistani, mutta se myös sulautti minut yhtä aikaa vieraisiin ja palvelijoihin. Kummillakin saattoi olla kasvomaalauksia - jostain syystä. Vaatteeni olivat myös kuten palvelijoilla, mutta menisin silti myös läpi juhlavieraasta. Pojat olivat hoitaneet kyseisen asian ajattelun, etenkin Pyk, joka oli naamioinut minut myös Solertauhin juhlissa.

Kun tuli minun vuoroni astua palatsiin, otin hattuni pois ja lausuin opettelemallani normaalin, hieman ujon tytön äänellä: "Olen Menya Ashletz." Ovensuussa seisova vartija nyökkäsi ja päästi minut sisälle varmistettuaan, ettei minulla ollut aseita - mistä hän tosin oli väärässä, mutten voinut syyttää häntä taidoistani kätkeä aseeni. Laitoin harmaan hattuni, jossa oli kasvomaalausten ja mekossa olevan rinnuksen tapainen hailakan punainen sulka, takaisin päähäni ja astelin pää painettuna palvelijoiden tiloihin. Pyk - anteeksi, Tarron - oli mennyt sisään jo hyvän aikaa sitten.

Vanhahko nainen harmaantuvilla ruskeilla hiuksilla ja kireillä kasvoilla löysi minut muun palvelusväen joukosta ja hoputti mukaansa.

"Anteeksi, en ole ennen ollut näin tärkeässä tehtävässä", sanoin vaimeasti kun Annetteksi itsensä kertonut nainen huomautti minun olevan poissaoleva.

"No paras tottua nopeasti. Tämä on tärkeä ilta hänen korkeudelleen", Annette sanoi terävästi.

"Jep, yrittää kun olla kuolematta", mutisin.

"Mitä sanoit?"

"En mitään."

Annette heitti käsiini kaksi tarjotinta täynnä laseja ja käski viedä ne saliin. Nyökkäsin vain ja lähdin astelemaan varovasti, vaikkakin monia palvelijoita nopeammin saliin. Ohitin harmaahiuksisen vartijatytön, joka seisoi ovensuussa. Kosketin huomaamattomasti hännälläni paitani tyhjää kaulusta ohittaessani hänet. Hän vastasi koskettamalla sormellaan niskaansa. Asia ymmärretty.

Vein tarjottimet ja palatessani takaisin palvelijoiden käytävään, Ivera ojensi hienon sinisen kukan ohimennen. Laitoin sen kaulukseeni ja kosketin niskaani kuin pyyhkäisten siitä jotain pois. Ivera myös kosketti korvaansa.

"Onko täällä muita haltijoita?" kysyin lähes ääneti kolmannella kerralla ohittaessani hänet.

"Vain kaksi ja he ovat lähes toisessa päässä rakennusta. Lisäksi on puolisusi. Hän on yläkerrassa vartioimassa Alyaa", kuulin Iveran sanovan. Kosketin jälleen niskaani ja laitoin saamani tarjottimet pöytään. Pysähdyin hetkeksi muka katsomaan haltioituneena palatsin koristeellista, valtavaa salia, mutta todellisuudessa nostaessani käteni nenäni alle kuin estääkseni aivastuksen, viittasin sormellani salissa olevan lavan kulmille. Vartiossa ollut Kek räpäytti silmiään ja siirtyi paikaltaan huoneen seinustalta lavan luo. Sinne tarvittiin vartija, koska se oli helppo kohta, johon kenenkään katse ei kääntyisi, vaikka jotain tapahtuisikin.

"Menya! Tänne ja sassiin - ei tässä koko päivää ole aikaa!" Annette kuului huutavan palvelijoiden käytävän oviaukossa. Kipaisin hänen luokseen ja pahoittelin nöyrästi pysähtymistäni ennen kuin jatkoin.

Pyk kulki ohitseni ja hipaisi korvaansa vilkaisten Iveraa, joka oli nyt siirtynyt vähän pidemmälle käytävään. Hän myös raapaisi kaulaansa ja nosti samalla leukaansa. Kosketin niskaani ja kiirehdin lähemmäs Iveraa.