Kaupungin Varjo

Luku 23 - Totuus

Minä ja Schan potkimme toisiamme, heitimme kauemmas ja kiertelimme huoneessa. Pidin huolen siitä, ettei Schan päässyt lähelle Alyaa, joka onneksi tajusi olla hiljaa ja kuunnella käskyäni.

"Etkö sie voisi vain auttaa tässä tehtävässä ja liittyä taas meihin?" Schan ärisi. "Sie olit niin hyvä aiemmin. Sie tapoit niin monia..."

Tiesin kyllä, mitä hän yritti. Hän halusi antaa Alyalle syyn tappaa minut.

"Mä en enää murhaa väkeä. Paitsi sut. Ja mä lupaan nauttia siitä", sihisin ja syöksyin Schania kohti. Hän väisti ja sai vain yhden viillon olkapäähänsä. Oli kyse senteistä, että Schan olisi viiltänyt kurkkuni ja vatsani auki.

Tömähdin kömpelösti vasten sänkyä vastapäätä huoneen toisessa päässä olevaa vaatekaappia. Murahdin ja pomppasin pystyyn ennen kuin Schan ehti luokseni. Hän halusi tappaa minut, sillä muuten hän olisi käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja tappanut Alyan.

Yritin iskeä tikarilla Schania, mutta olin liian kiireinen väistämään hänen iskunsa. Minun olisi pitänyt heittää häntä veitsellä, mutta jostain syystä en tehnyt sitä.

Olin syöksymässä Alyan sängyn viereen, mutta jalkani petti alta kesken matkan ja kaaduin, jolloin Schan astui ohitseni lähdettyään perääni. Sivalsin häntä nilkkaan. Hänen saappaissaan oli aina ollut nilkan kohdalla ohuempi kohta helpottamassa juoksemista. Nyt se sai olla minun etuni.

En pystynyt heti nousemaan pystyyn Schanin kaatuessa, vaan ryömin lähemmas häntä ja nostin tikarin valmiina viimeiseen iskuun. Kuitenkin juuri silloin ovi avautui ja Bresvick harppaisi sisään.

"Mikä kestää niin kau-" hänen katseensa nauliintui minuun ja hän sulki oven takaansa. "Jopas jotain."

"Muut jäävät käytävään. Haluan hoitaa tämän itse!" Schan ärähti ja oli ihan vähällä iskeä minua tikarilla sydämen kohdalle.

"Ensin Neljä, sitten tuo prinsessa", Bresvick totesi tietäen Schanin ajatukset.

Kampesin itseni pystyyn ja valmistauduin taistelemaan kumpaakin vastaan. Silti Bresvick jäi ovelle seisomaan.

"Haluatko, että syön sun toisenkin silmäsi?" Sylkäisin Bresvickille samalla, kun kamppailin Schanin kanssa. Kumpikaan ei ollut vieläkään saanut kunnollisia vammoja, kun vahingoittunut jalkani tasoitti tilannetta.

"Enpä tiedä. Tällä kertaa tappaisin sinut ennen sitä", Bresvick sanoi rauhallisella äänellä. Irvistin hänelle ja iskin kyynärpääni Schanin päälakeen hänen kumarruttuaan sopivasti. Hän tiputti toisen tikarinsa. Laitoin jalkani sen päälle ja potkaisin sen vaatekaapin alle.

Schan sivalsi minua kylkeen. Taas kohtaan, jossa oli nahkapanssari. Olin pukenut ne vaatteideni alle, eikä Schan voinut siis tietää missä kaikkialla niitä oli. Minulla oli etunani kaikki muu, paitsi mekon helma ja joukko, jota minulla ei ollut. Lauma vain juhlii ja mä taistelen...

Olisin voinut muuttaa muotoani, mutta silloin varmasti menettäisin panssarini ja minun täytyisi pärjätä pelkän oman turkkini kera. Ihan sama, kuinka lohikäärmeelle oli käynyt, Schanin kanssa taisteleminen oli aivan eri asia. Hän osasi väistää ja hänellä oli monta apuria.

Esitin hyökkääväni Schanin kimppuun, mutta kun hän kallistui eteenpäin torjuakseen iskun, minä kaarsinkin selkääni taakse ja laskeuduin selälleni antaen Schanin horjahdella ylitseni. Pomppasin pystyyn ja valmistauduin antamaan tappavan iskun yllättyneelle Schanille, kun kunsin miekan iskeytyvän selkääni. Se ei ollut tappava, eikä edes kovin vakava isku, koska nahkainen paksu panssari suojasi tarpeeksi hyvin, mutta isku riitti saamaan minut romahtamaan polville.